Modernista hirsikodista on kaupungin hälinä kaukana

0
Hirsitalon väliseinien pinnassa on hirsipaneeli. Tapetoitavaa alaa Anne, Rauli ja Janne Mäkelä halusivat mahdollisimman vähän.

Loimaa/Penninkulma
Naapureita ei yleensä voi valita, mutta Janne, Anne ja Rauli Mäkelä päättivät, että nyt valitaan.
Rauli Mäkelän lapsuudenkodin naapuritalo Penninkulmalla jäi tyhjilleen kaksi vuotta sitten. Hänen poikansa Janne Mäkelä osti kiinteistön perikunnalta, koska pelkäsi talon autioituvan niin monen maaseudulla tyhjilleen jääneen kodin tavoin. Janne suunnitteli kunnostavansa ja laittavansa talon vuokralle.
Verratessaan ostamaansa 70-luvun taloa ja vanhempiensa 90-vuotiasta hirsitaloa, joka oli pintaremontin jäljiltä kuin uusi, 70-luvun tekele ei enää tuntunut Jannesta fiksulta saneerauskohteelta.
Oivallusta seurasi aikamoinen pyöritys. Tyhjillään ollut talo purettiin ja kiinteistö myytiin vanhemmille. Tilalle pystytettiin Kontion Kimara-hirsitalo, johon Anne ja Rauli muuttivat. Janne Mäkelä asettui perheineen naapuriin parinsadan metrin päähän, Annen ja Raulin jäljiltä tyhjentyneeseen taloon.
Penninkulmalle ei ole rakennettu taloja ainakaan kymmeneen vuoteen. Joku voisi pitää rakennusprojektia hulluna, mutta mihin ihminen kotoaan lähtisi. Ei kaupungin kerrostaloon ainakaan. Tuuli suhisee metsän yllä, vesi kohisee pian koskessa, joka muuttuu myöhemmin Niinijoeksi.
– Kyllä tämä kaikki kannatti, Rauli Mäkelä huokaisee katsellessaan iltavalaistukseen pukeutunutta kotiaan.
Ulkovalot ovat älykkäät ledit, jotka syttyvät illan tullen ja sammuvat yön pimeimpinä tunteina. Aamuyöstä valot syttyvät jälleen aikaista postinhakijaa varten.
Se sähkön ja kytkentöjen määrä, joka talossa vedettiin joka puolelle jätevesijärjestelmästä lähtien, hämmästyttää vieläkin. Kaikkeen on nykyään kaukosäädin. Eikä se toisaalta ole huono asia. Mäkelät ovat erittäin tyytyväisiä esimerkiksi kotimaisesta maalämpöpumpusta puhtinsa saavaan vesikiertoiseen lattialämmitykseen, joka säätyy huonekohtaisesti puolen asteen tarkkuudella.
– Kaksi kertaa olen takkaa polttanut, Rauli kertoo.
– Enkä silloinkaan lämmittämisen takia.
Kotimaisuus oli valintakriteereistä tärkein, ja kaiken voikin sanoa olevan suomalaista keittiötä ja kodinkoneita lukuun ottamatta.
Annen ja Raulin ”eläkekotia” hiottiin arkkitehti Päivi Vuoren kanssa. Pohjapiirros käännettiin peilikuvaksi, ylös lisättiin makuuparvi. Alkuperäiseen suunnitelmaan tehtiin pieniä muutoksia vielä rakennusvaiheessa.
Ei sillä, että rakennusvaiheessa olisi ollut liiemmin aikaa miettiä. Syys-lokakuun vaihteessa tulivat hirret. Neljän viikon päästä talossa oli katto päällä. Onneksi syksy 2020 oli leuto. Kuiva se ei kuitenkaan ollut.
– Jos valita saa, niin mieluummin sitä kesällä rakentaisi, Rauli Mäkelä toteaa.
Hikisestä rupeamasta huolimatta talonrakentajaksi opiskellut Janne Mäkelä innostui projektista siinä määrin, että perusti oman yrityksen, Pennin kiinteistö- ja rakennuspalvelu oy:n. Jos yhtiön toiminta-ajatuksen tiivistäisi pähkinänkuoreen, se voisi kuulua näin: maaseutua ei saa päästää tyhjenemään, vaan autiotalot on remontoitava. Tai rakennettava tilalle uusi.

 

Lue lisää 12.3.2022 lehdestä

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän