Moni herää tavoitellen ensimmäiseksi kännykkäänsä ja uutisvirtaa, erityisesti nyt. Ukrainan sotaa miettivät niin lapset kuin aikuisetkin. Moni purkaa huoltaan pohtimalla, mitä tekisi, jos täällä meillä olisi hätätilanne, jopa sota.
Ja mitä voi monien puheista päätellä, niin monenkin on välillä pitänyt pakottaa itsensä pitämään taukoa huolehtimisesta. Katsomaan välillä sinistä taivasta ja kuuntelemaan linnunlaulua – muistamaan maltin ja voimavarojen säästämisen. Olemaan lietsomatta hätätilamielialaa.
Ihminen on tottunut huolehtimaan, suojautumaan uhkilta ja onnettomuuksilta. Vaikka nyt ajatukset ovat Ukrainan sodan kaltaisen tilanteen mahdollisuudessa, niin varautuminen on järkevää muutenkin. Voi tulla suurtulipalo tai pitkä sähkökatko vaikka myrskyn vuoksi.
Väestönsuojista kertovassa jutussamme on oiva lista siitä, mitä voi tehdä tässä ja nyt (LL 24.3.). Ovatko suojatilat kunnossa, tietävätkö ihmiset miten niihin siirrytään ja niissä toimitaan – pitäisikö harjoitella? Entä jos joku loukkaantuu, osaammeko ensiapua?
Miten suojaudutaan kotona, miten vesi ja ruoka riittävät. Miten käyttäydytään hädässäkin niin, että emme vaaranna omaa tai muiden turvallisuutta, vaan jaksamme itse ja autamme muita jaksamaan?
Kiinnostutaan huoltovarmuudesta, omavaraisuudesta, turvallisuudesta ja oman osamme osaamisesta.