Prättäkitti jakoi keväistä mieltä ja toivoa tulevaan

0
Sofia Iisakkala, 6, ja hänen äitinsa Sanna Peltonen pohtivat kovasti, mikä voisikaan olla Prättäkitin kirjurikissan nimi. Se jäi kuitenkin tällä kertaa arvoitukseksi.

LOIMAA Koronaa Kyöpelinvuorella karussa pitkään ollut Prättäkitti oli vihdoin päättänyt lähteä ulkomaailmaan. Lauantaiaamuna matkaan startannut noita oli joutunut kuitenkin luudan sijaan turvautumaan laina-autoon. Luudassa kun oli varsi poikki. Hiukan noitaa jännitti vieras kulkuneuvo, sillä on aivan eri ohjata puista keppiä kuin neljällä pyörällä liikkuvaa peltihirmua.

– Onneksi täältä kaupungista kuitenkin löytyy tarvittaessa kaikki palvelut. Jos auto hajoaa tai bensa loppuu, tiedän, että apu on lähellä, hän kiitteli.

Suklaamunia jakaessaan hän kertoi tulleensa Loimaalle tuomaan paitsi keväistä mieltä myös toivoa tulevaan. Toisaalta hänellä oli myös henkilökohtaisia syitä saapua kaupunkiin.

– Olen istunut Kyöpelinvuorella pelkissä verkkareissa. Nyt kun piti lähteä kaupunkiin, minulla ei ollut laittaa päälleni enää kuin vanhat verhot. Tämä on samalla siis hankintamatka, hän valotti.

Prättäkitin karvat olivat myös päässeet pahasti pöheköitymään, mutta siitäkin hän osasi ottaa ilon irti.

– Onneksi on karvanpoistopalveluita, hän ilakoi.

Näinä erityisinä aikoina hän piti tärkeänä myös, että meistä itse kukin on ajan tasalla. Tähänkin löytyi onneksi apua paikallisesta liikkeestä.

Noidan tulo kaupunkiin oli kiirinyt myös lasten korviin. Kuusivuotias Sofia Iisakkala olikin lähtenyt äitinsä Sanna Peltosen kanssa osittain sen vuoksi jo heti aamusta tarkistamaan, josko he sattuisivat törmäämään Prättäkittiin. Kerrankin oli onni myötä, kun noita odotteli heitä vaateliikkeen ovensuussa.

Koska noidilla on aina kissa mukana, oli Prättäkittikin ottanut omansa. Tosin se istui kynän päässä, sillä se oli ihan oikea kirjurikissa. Prättäkitti kertoi kuitenkin yhdestä ongelmasta: se ei ollut vielä kertonut nimeään. Sofiakaan ei sitä tiennyt, mutta sen sijaan Suvi Heikkilä, 10, ehdotti Miisua. Prättäkitti lupasi ilmoitella, jos nimi meni oikein.

Yhdeksänvuotispäiviään lauantaina viettänyt Petteri Vainio ei juuri ehtinyt juhlakiireiltään muuta kertoa kuin, että sai rannekellon lahjaksi. Myös suklaamuna kelpasi sankarille. Sitten olikin jo aika jatkaa matkaa, juhlavalmistelut kun olivat vielä kesken.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän