Kun ensimmäisen kerran muutin Espanjaan, harmittelin, että raahasin mukaan sadetakin ja kumisaappaat, sillä en koskaan tarvinnut niitä. Tällä kertaa kadun, että jätin ne Suomeen, sillä vain pari viikkoa sitten talsin kotiin sellaisessa rankkasateessa, että perillä sain rutistaa vaatteet, ripustaa ne telineelle ja kuivattaa itseni pyyhkeellä.
Kun Suomessa on viime aikoina päivitelty takatalvea, täällä Espanjassakin on kärsitty äärisäistä. Rankkasateet etelä- ja itärannikolla ovat nousseet uutisiin, katkoneet liikenneyhteyksiä sekä aiheuttaneet muun muassa tapahtumien perumisia.
Sateet otettiin vastaan kuitenkin helpotuksella, sillä niitä edelsi poikkeuksellisen pitkä kuivuusjakso. Talvi oli Espanjan toiseksi kuivin 60 vuoteen. Täällä huolta on aiheuttanut vesivarantojen riittävyys – ei pelkästään tulevaisuudessa vaan myös lähikuukausina. Maan pinta-alasta jopa 75 prosenttia on vaarassa aavikoitua.
ENNEN Espanjaan muuttamista määrittelin joen maanuomaksi, jossa vesi virtaa paikasta toiseen. Nykyään tiedän, että joenuoma voi olla myös kuiva ja täyttyä vedellä vain harvoin rankkasateiden jälkeen. Jatkossa ehkä useammin, sillä äärimmäinen kuivuus voi lisätä tulvia, kun korventunut, paljas maa ei pysty imemään vettä tehokkaasti.
Espanja on kärsinyt kuivuudesta jo pitkään, sillä sen maantieteellinen sijainti lauhkealla vyöhykkeellä Afrikan kuumien ja Atlantin kylmien tuulten välissä aiheuttaa kuivuutta Espanjassa. Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan ainoa syy kuivumiselle eikä veden loppuminen väistämätöntä sijainnista huolimatta. Vesivarantojen hupenemiseen vaikuttaa paitsi Välimeren alueiden aavikoituminen myös vesijärjestelmien hauraus. Esimerkiksi suuri hävikki vesiverkostoissa eli veden toimituksessa pitäisi minimoida.
WWF penää muutosta vedenkulutukseen ja vesivarantojen hoitamiseen (Crónica de una sequía anunciada, 2019). Selonteon mukaan suurimmasta vesipulasta kärsivät alueet myös liikakuluttavat vettä eniten. Kastelusektori, laittomat kaivot sekä karjankasvatuksen äkillinen lisääntyminen vaarantavat veden riittävyyden. Espanjan hallinto on todennut, että huomattava osuus maan vesialtaista on heikossa kunnossa (Estrategia España 2050).
YKSI keskeisimmistä haasteista kuivuuden selättämisessä on maatalous, joka lisää kuivuutta, käyttää paljon vettä sekä saastuttaa vesistöjä, mutta johon kuivuus ja vesivarantojen hupeneminen samanaikaisesti iskevät kaikista eniten.
Jokapäiväinen suihku ei ole enää tulevaisuudessa kunnon kansalaisen tunnusmerkki, vaan myös yksilöt ovat heränneet miettimään vedenkulutustaan. Tosin en osaa sanoa, vaikuttaako esimerkiksi vaatteiden pesuvälien harventamiseen eniten yleisen ilmastotietoisuuden kasvu, kallis sähkönhinta vai uhkakuvat vesivarantojen loppumisesta.
Emilia Voltti