Loimaa
– Kirja on eräänlainen ”muistinmenetyksen” korjaamisyritys, toimittaja, maanviljelijä ja kotiseututyön konkari Kari Nummila luonnehtii tuoretta Kaikki voittivat, kun punakapina kukistettiin! -kirjaansa.
Hänen mielestään usein monistakin syistä unohdetaan, miten paljon vahinkoa Neuvostoliitto ja sen luojat aiheuttivat Suomelle.
– Aikoinaan Lenin ja Stalin painostivat tulevia kommunisteja vallankumousyritykseen, hommasivat heille aseita ja osallistuivat myös punakaartin sotatoimien johtamiseen.
Lavastetuilla Mainilan laukauksilla oikeutettiin hyökkäystä Suomeen, ja sodan jälkeen Suomen piti luovuttaa alueitaan, asuttaa oman maan sisällä 400 000 pakolaista ja maksaa vielä valtavat sotakorvaukset.
– 515 laivaa ja tavaraa niin paljon, että rautatievaunuista tulisi 3 600 kilometrin jontturi!
– Puhumattakaan vielä henkien menetyksistä. Neuvostoliitossa tapettiin yli 20 000 punapakolaista, talvi- ja jatkosodassa kaatui 94 000 suomalaista ja 200 000 haavoittui.
Kari Nummila toteaa, että jo aiemmin Ruotsi rankoi valtakuntansa itäosaa, Suomea, raskaalla sotaväenotollansa yrittäessään sotimalla suurvallaksi. 1700-luvulla puolet Suomen miesikäluokasta saattoi hänen mukaansa kuolla sodissa taisteluissa tai nälkään ja tauteihin.
Hän kertoo kirjaa kirjoittaessaankin jälleen havahtuneensa siihen, millainen hirmuinen taloudellinen, henkinen ja ruumiillinen kolmen sodan taakka Neuvostoliiton taholta on Suomen osaksi tullut 1900-luvulla ja vielä 2000-luvullakin.
– Ja millainen henkinen painostus on Suomea kohtaan ollut. Venäjän paluu Neuvostoliiton tapaan murhaajavaltioksi ja silmittömäksi terroristiksi, vanhaan valhe- ja väkivaltatyyliinsä on avannut silmiä hivenen Suomessa jopa äärivasemmiston piirissä.
– Miten ihmeessä kaikki tämä on kestetty!
Ovat toki joutuneet kestämään muutkin, hän viittaa muiden maiden kohtaloihin kommunismin ikeessä.
– Aikamoinen paradoksi, että Stalin tappoi arviolta 4–7 miljoonaa ukrainalaista lähinnä nälkään 1930-luvun alkupuolella, siis maailman yhdessä vilja-aitassa.
Nyt Venäjä väittää ukrainalaisia fasisteiksi.
– Samoin Neuvostoliitto väitti fasisteiksi Suomen erinomaista suojeluskunta- ja lottatoimintaa.
Kirjojen työstäminen on raskasta ja jokainen melkoinen urakka, sen osaa kuvitella jokainen.
– Se on vaatinut ennen eläkeikää enemmän kuin yhtä tuuria vuorokaudessa, kirjailija myöntää.
Kari Nummila laskee, että kirja on kahdestoista kirja, jonka hän kirjoittaa tai toimittaa. Aiempiin teoksiin kuuluvat muun muassa kiitetyt historiateokset Saviseudun silmä ja Auranmaan airut , jotka hän teki ”virkatyönä” toimittajana ollessaan, ja harrastuksena tehty Loimaan sotaveteraanikirja.
Viimeisimmässä, omakustanteisessa kirjassa on yli 300 sivua ja artikkeleja paitsi Kari Nummilalta itseltään, myös monilta muilta. Artikkeleissa liikutaan Suomen tapahtumissa, mutta paljon juuri Loimaan seudun käänteissä ja henkilöissä.
– Kirjan innoittajina ovat olleet erityisesti puolisen tusinaa akateemikko Eino Jutikkalan vapaussotaseminaareja ja entinen Tampereen yliopiston Suomen historian professori ja vararehtori, ypäjäläinen Viljo Rasila.
– Katson puuttumisen näihin historiakohtiin olevan moraalisesti minulle ikään kuin pakkosauma, kuin jokin kunniavelka, jonka haluan maksaa ja lunastaa.
Kuka?
Kari Nummila
Syntynyt 18.6.1945 omien sanojensa mukaan ”maailman parhaalla paikkakunnalla”, siis Metsämaan Korvenkylän Rautio -nimisellä maatilalla. Ylioppilas ja ylioppilasmerkonomi. Viljellyt ja viljelee edelleen viljatilaa.
1967 Loimaan Lehdessä harjoittelijana, Forssan Lehdessä toimittajana 1968–1969, 1970–1972. Turun Sanomien aluetoimittajana Huittinen-Vammala seudulla, 1972–1974. Aamulehden aluetoimittajana Forssassa ja Lounais-Hämeessä 1975–1981. Aamulehdessä Tampereella uutistoimittajana, erikoisalana raviurheilun suuret kisat Suomessa, Ruotsissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Loimaan Lehden uutistoimittajana 1981–2011.
Toimitti Loimaa-Seuran Saviseudun joulua peräti 28 julkaisun verran.
Toiminut pitkään myös Jääkäripataljoona 27:n Varsinais-Suomen sihteerinä ja talkoillut jääkärien Parole -lehden avustajana. Samoin istunut Vapaussodan perinneliiton V-S-osaston johtokunnassa ja avustanut Vapaussoturi -lehteä sekä ollut pitkään Varsinais-Suomen sotilaspoikien perinneyhdistyksen sihteerinä.
On edelleen Porin prikaatin killan johtokunnan jäsen ja avustajana Porilainen-lehdessä.