KOLUMNI: Kauheet kiepit

0

Kannattaa lukea, jos tykkää suurista intohimoista. Tämä on neuloottisen naisen omaakivaa, paitsi ettei ole, koska saman intohimon jakaa puoli maailmaa.

Kuumin rakkaudentunnustus menee pyöröneuleelle, jossa voi neuloa aina oikeaa. Ympäri, ympäri. Kuin taivas maan päällä, silmukka sekunnissa. Neuleiden Formula 1, jossa varikkokäynnillä vaihdetaan uusi kerä.

Rakastaa voi myös tasona, oikein, nurin, kiertäen, kaventaen, palmikoiden. Purkaen! Purkaen uudestaan. Parkuen.

Onnistuen. Mikä ilo! Montako silmukkaa pelkästään Loimaalla neulotaan yhden vuorokauden aikana? Milloin tulevat älyrannekkeet, joihin kerätään silmukoita? Nyt neulojan ranne tuottaa askelia, vaikka istuisi.

Tietäähän sen miten käy. Tähän sormeen tulee kovettuma, jonka keskelle aukeaa halkeama. Puhelimen sormenjälkitunnistus ei sen jälkeen enää toimi. Tuohon sormeen tulee vihainen hiertymä. Äkkiä laastaria, että voi jatkaa.

Vauhti ehkä hiipuu, mutta innostuksen kiepit kiihtyvät senkin edestä kuvioneuleessa, kun mukaan nousee uusia värejä. Aina voi neuloa vielä yhden kymmenen kerrosta lisää. Ja vielä. Yö koittaa. Nukkumaan mennään sitten kun alkaa tulla virheitä.
Voi olla, että moottoritie on kuuma, mutta niin ovat puikotkin. Matkalle maailman ympäri pääsee neulomalla perinneneuleita mantereelta toiselle, Islannista inkojen valtakuntaan.
Sisko tahtoisin jäädä. Neulomaan.

Lanka sitten. Se ei ole vain lankaa, vaan kerä ajatuksia, jotka siirtyvät langan juostessa käsiteltyjen osastoon. Mitä tehdessä oikein ajattelee… Hämmästyttävää, että ei itsekään oikein tiedä. Kaikkea, mutta ei mitään erityistä. Turhaa edes sanoa, että sellaisesta seuraa flow, mutta se se on.

Neulominen on ihmiseltä ihmiselle etenevää hehkutusta. Sinä joka neulot myös, tunnet jo polttavaa halua kertoa mitä sinulla juuri nyt on puikoilla. Mikä on paras matkakäsityö, mitä lankaa kokeilit viimeksi, neulotko yksin vai porukassa, sovitatko, teetkö mallitilkun.
Saako virheitään peitellä, saako vaihtolangan solmia, saako hyppiä pomppia riemuita lankakartalla ilman että leimautuu pörröksi?

Saa, ja on, koska himoitsee jo neulovansa vanhan työn äkkiä loppuun vain, jotta saa aloittaa uuden.

Virheet? Tapahtuu. Kuviossa yksi silmukka vikaan, niin kaikki perässä tulevatkin menevät, jos ei heti huomaa. Kolmen langanvärin kuviopurkua tehdessä muistaa, että olisi kannattanut olla hidas ja huolellinen.

Kun on napsauttanut neuletyön viimeisen päätellyn langanpään poikki, on vähän ihmeissään. Missäs välissä minä tämmöisen tein? Lopulta on vaarassa olla suuruudenhullu, kuvittelee Napoleoninkin tosiasiassa kaivaneen puikkoja rintataskustaan.
Rauhaa ja rakkautta maailmaan, silmukka kerrallaan.

Anu Salo

 

Lue lisää x.x.xxxx lehdest

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän