KYLILLE! ”Täällä on ihan oma maailmansa”

0
Raili Tammai tykkää asua Niinijoella. Tässä seurana helmikuun lopussa pyryisenä päivänä keskosena syntynyt perheen pienin poika.

Niinijoki

– Kun näin tämän talon tuosta mäeltä ensimmäistä kertaa, huudahdin, että oikeesti, Raili Tammai kertoo.

Vielä uskomattomammalta tuntui, kun kävi ilmi, että pihan ja ajotien toisella puolella olleet rakennuksetkin kuuluisivat heille.

Perhe muutti vuokralle taloon syksyllä 2018 ja seuraavana vuonna he ostivat talon omakseen.

– Täällä on niin rauhallista, hän huokaa.

Mäen päältä lasketaan joen yli ja noustaan pihaan. Naapureihin ei näy, joten uikkareissa voi pihalla ottaa aurinkoa ja aamutakissa voi hyvin tulla juomaan aamukahvia ulos.

Pihan vieressä on iso pelto, jonka takana siintää metsä.

– Tämä on ihan oma maailmansa. Linnut laulaa, aurinko nousee. Lasten kanssa kuljetaan metsäreittiä ja pulkkamäki on tässä pihassa.

Niihin pihan toisella puolella oleviin rakennuksiin sisältyy muun muassa tosi iso autotalli.

– Siellä mies saa tehdä omia juttujaan, kuunnella musiikkia ja grillailla.

Lisäksi kaikille lapsille on oma huone. Vanhimmat lapset ovat muuttaneet pois kotoa, mutta kotona asuvat vielä 18-vuotias tytär, 7-vuotias poika ja 5-vuotias tytär.

Nuorin perheen jäsen syntyi helmikuun lopulla, raskausviikolla 29. Kotiin pikkumiekkonen pääsi huhtikuun alkupuolella, kun oli ensin ollut Tyksissä keskoshoidossa ja lakon vuoksi siirretty vielä Hämeenlinnaankin hoitoon.

Ennen he asuivat teollisuusalueen kupeessa kahden ison tien välissä.

– En tykännyt.

Ääntä on toki Niinijoellakin. Naapuri tekee välillä haketta ja sen ääni pelästytti ensi kertaa kuultuna.

– En tiennyt mikä ääni se oli ja luulin, että lämmityskattila meni rikki tai jotain. Nyt kun kuulen sen äänen, ajattelen, että ahaa, naapuri tekee töitä.

Viereisellä pellolla hyöriviin traktoreihin hänellä on sama asenne.

– Sanon että katsokaa, siinä tehdään ruokaa, tulee jauhoa.

Keltaisena hehkuvaa ja kypsyvää viljaa pellolla mennään varta vasten jopa katselemaan sen kauneuden vuoksi. Luontoa katsellaan lasten kanssa isoista olohuoneen ikkunoistakin. Kettuja, fasaani ja pupuja on ainakin nähty.

Sitten on tietenkin talvi. Välillä on päässyt itku, kun on paljon lunta ja on liukasta.

– Silloin sanon, miksi meidän talo on viimeinen tällä tiellä.

Kun nuorimmainen alkoi ilmoittaa tulostaan, oli myös juuri ollut kova lumipyry. Mutta, niin vain Loimaan ambulanssi pääsi hänet noutamaan.

– He tulivat vielä ihan sujauksessa, Raili Tammai huudahtaa ja pyytää vielä välittämään sydämelliset kiitokset heille.

Loimaalla on hänen mielestään kaikkea.

– Ruokaa kaupassa ja uimahalli, siellä lapset tykkää käydä. On paljon urheilujuttuja ja Kertunmäki. Ja Melliläjärvi sekä Oripäässä lentokentän vieressä ne hiekkakuopat, niillä käydään myös.

Kun oikein mietitään, niin kesäkahvila omassa kylässä olisi hieno tai iltakahvit toisten luona, niin saisivat lapset leikkiä keskenään ja aikuiset tutustua. Ja koska perheellä on kotona monia soittimia, kuten kitara, basso ja koskettimet, niin ehkä lapsille musiikkikerho.