LUONTO Hämärtyvässä metsässä kulkiessa voi kuvitella näkevänsä kaikenlaisia maahisia ja keijuja. Puut elävät ja varjot tekevät kepposiaan.
En tahtonut uskoa, että keskellä kirkasta päivää kohtaan metsätiellä pienen, söpön maahikkaan. Ei vaiskaan, siis löysin kyllä pienen pyöreän, vaaleanruskean pallon, jota ensin luulin jäniksen komeaksi jätökseksi. Tarkemman tutkinnan jälkeen se osoittautui mäntymaahikkaaksi (Elaphomyces granulatus), joka kasvaa maan alla.
Metsätien rikkoutuneesta reunasta se oli vierähtänyt tielle, lehtien päälle. Itiöemä on pallomainen tai soikea, 2–4 cm leveä, vaalean ruskea ja hienonystyinen, varsin kova kuori ja sisällä valkoisia ja mustia vyöhykkeitä. Itiömalto on mustaa ja itiöiden kypsyttyä jauhemaista. Kasvaa yleisenä kangasmetsissä 10–20 cm syvyydessä ja näin ollen vaikeasti löydettävissä. Löytäminen helpottuu, kun tällä sienellä loisivat loisikkaat paljastavat kasvupaikan. Loisikkaan alta maata kaivettaessa paljastuu mäntymaahikas.
Mäntymaahikas ei ole ruokasieni. Yllätys, yllätys, se kuuluu Suomen lääkeluetteloon ja sitä on käytetty ”lemmenlääkkeenä” eläinten ja ihmisten lääkinnässä. Enpä suosittele itse kokeilemaan. Ei kun loisikoita jahtaamaan, niin sieltä löytyvät nuo maahikkaatkin. Kevätauringon myötä etsimisen riemua ja kohta ne korvasienetkin jo nousevat.
Karoliina Kirvelä