KOLUMNI Seuraavaksi haluan kai yhden Rieseneistäsi

0
Kuva: LL arkisto/Karoliina Markula

Jos otsikosta nyt tulee lämpimän nostalginen olo, ja päässä alkaa pyörimään vaihtelevalla intohimolla dubattujen vanhojen mainosten paraati, niin saatat ymmärtää myös seuraavaksi lukemasi rivit. Jos taas pelkäät minun havittelevan tosi suklaista tuhtia toffeetasi, niin voit hengähtää helpotuksesta. En minä edes tykkää Rieseneistä.
Usein on kuullut sanottavan, ettei makuasioista voi kiistellä. Tarkemman harkinnan kautta makuasiat taitavat olla juuri niitä asioita, joista voi ja pitääkin kiistellä. Sanonnan lähtökohtana on, että jos minä olen tätä mieltä ja sinä toista mieltä, niin pitää vaan sopia siitä, että ollaan eri mieltä. Agree to disagree.
Tämä ajattelutapa on heti lähtökohtaisesti pielessä. Makuasioista kiistelemällä rikastuttaa omaa ymmärrystään ja laajentaa maailmankuvaa. Saat kyllä yhä pitää enemmän Pepsistä kuin oluesta, mutta on hyvä ymmärtää vastapuolenkin näkökanta ja antaa tilaa hänen ajatuksilleen. Sitten taas ollaan vaarallisilla vesillä, kun sekoitetaan faktat mielipiteiden kanssa ja mukaan tulee myös vainoharhaisuutta sekä pelkoa. Näiden tilanteiden ajatteleminenkin aiheuttaa niin suurta päänsärkyä, että taidan siirtyä suosiolla seuraavaan kappaleeseen.
Tuossa alussa, kun väitin etten edes tykkää Rieseneistä. Yritin niitä itse asiassa metsästää Loimaan kaupoista viime viikolla, jotta makeiset olisivat tuoreena makumuistissa, mutta eihän niitä enää missään myydä. Tai ruotsinlaivoilla ilmeisesti myydään, mutta en nyt sinne jaksanut lähteä makumieltymyksiäni tarkistamaan. Voisin veikata, että nuo aikuiseen makuun valmistetut makeiset veisivät kielen mennessään. Tykkäänhän jopa savuisista viskeistä nykyään, vaikka lapsena sellaiset eivät maistuneetkaan.
Makumieltymykset muuttuvat niin lisääntyneen tiedon kuin kuluneen ajankin myötä. Vielä kymmenen vuotta sitten käytin esimerkiksi Youtubea lähinnä musiikkivideoiden ja joidenkin kokkausvideoiden katseluun. Sitten ostin Alfa Romeon ja aloin katselemaan autonkorjausvideoita. Pian lapseni alkoivat katselemaan tubettajien tekemiä pelivideoita. Eikä kyseessä ollut edes mitenkään sivistävät läpipeluuohjeet tai muut, vaan ihan normaalia pyörimistä vailla määränpäätä. Päämäärättömän pelailun päällä kuultu tubettajan ajatusvirta oli myös hirveää kuunneltavaa, ja tiesin että en tule itse koskaan tuollaista saastaa kuluttamaan.
Viimeisen vuoden aikana eniten katsomani kanavat sisältävät kommentoituja shakkiotteluita, päämäärätöntä heilumista selviytymispeleissä, sillanrakennuspelivideoita ihan oikean insinöörin pelaamana, kilpasyömistä ja sudokujen ratkomista. Nyt sinä lukijani saatat siellä miettiä, että juurihan tämän kolumnin sankari kertoi makutottumustensa olevan pettämättömässä iskussa, eikä hän tuollaisista ennen pitänyt.
No siitä nyt on aikaa.

Kalle Rajala

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän