Krekilässä pyörii klassinen rakkauden karuselli

0
Krekilän myllyn kesäteatterin Miehen kylkiluussa esiintyvät (takarivissä) Hannele Vainio, Tero Heikkilä, Kaija Tammivaara ja Kari Honkaniemi, (edessä) Laura Kilpiö, Teppo Heikkilä ja Eriika Honka.

LOIMAA Krekilän Myllyn kesäteatterissa nähdään sunnuntaina ensi-illassa Maria Jotunin käsikirjoittama Miehen kylkiluu. Käsikirjoitus on vuodelta 1914 mutta tuntuu silti ajankohtaiselta. 108 vuotta on kulunut, mutta ihmissuhteiden kiemurat eivät ole yksinkertaistuneet vuosikymmenten varrella.

Näytelmä piti esittää Krekilässä jo kaksi vuotta sitten, mutta tuolloin korona esti teatterin toteutuksen. Ohjaajana on tänä vuonna Pasi Lappalainen, jonka ohjaamia näytelmiä on ennenkin nähty Krekilässä.

Rakkauden karuselli saa vauhtia heti näytelmän alussa, kun apteekkari Jussi Ollenberg (Teppo Heikkilä) vikittelee apteekkarioppilasta, Aina Zinckiä (Eriika Honka). Karuselli vain kiihtyy, kun apteekkarin rouva, Elli (Laura Kilpiö) saa kuulla tästä ja eikös tästä saadakin aikaan astetta suurempi soppa.

Toisaalla Tuomas Lukasson (Tero Heikkilä) tasapainottelee vapaudenkaipuun ja rakkaudenkipeyden kanssa. Monen kommelluksen kautta alttari kutsuu niin Tuomasta kuin Topias Kinnustakin (Hannu Suominen).

Yli sata vuotta vanha, farssin rajalla keikistelevä komedia luo kuvausta siitä, mitä on olla ihminen. Kyseessä on niin ikään kamarinäytelmä. Miehen kylkiluu on vain kahdeksan hahmon intiimi näytelmä rakkaudesta sekä ihmisyydestä ja vapaudesta.

Rempseä komedia vie katsojan mukanaan kohti rakkauden koukeroita, unohtamatta kuitenkaan nasevia ulostuloja muun muassa Elliltä. 1900-luvun alussa kirjoitettu komedia sisältää myös ajalleen uniikisti vahvoja, aktiivisia ja reippaita naishahmoja.

– Tässä näytelmässä pääsee näyttelemään ihan koko tunneskaalan. Lisäksi rooleja on sen verran vähän, että jokainen pääsee loistamaan näyttelijänä, Elli Ollenbergiä näyttelevä Laura Kilpiö naurahtaa.

Klassikoksikin kuvailtava näytelmä on edelleen ajankohtainen perustavanlaatuisten teemojensa ansiosta ja sopii yhtä nykypäivään. Modernisointia ei ole suurissa määrin tästä syystä jouduttu tekemään, sillä näytelmä on samaistuttava ja ajankohtainen yhä edelleen.

– Klassikkoasema antaa näytelmälle raamit, mutta sisältö sen sijaan on ajaton. Teemoina ovat esimerkiksi rakkaus, rakkaudettomuus, kaipuu sekä petetyksi tulemisen pelko, jotka kaikki ovat yhä nykypäivänä tapetilla, Yrjö Kalliota näyttelevä Kari Honkaniemi hymähtää.

Kilpiö on monena vuonna ollut jossakin tehtävässä Krekilässä mukana, viime vuonna ohjaamassa ja tänä vuonna näyttelemässä. Kilpiö on ollut myös muissa tehtävissä Krekilässä niinä vuosina, kun ei ole näytellyt tai ohjannut. Myös Honkaniemi on ollut useampana vuonna mukana Krekilän toiminnassa, niin näyttelijänä kuin intensiivisenä sivusta seuraajanakin. Molemmat kertovat, kuinka teatteri vie mennessään – kerran kun sinne menee, niin sinne myös jää.

Kilpiön ja Honkaniemen mukaan harrastajateatterissa on monia hyviä puolia. Kaikki ovat paikalla silkasta tekemisen halusta, ja ilmapiiri on tiivis mutta silti avoin. Keskusteluja on käyty niin vakavista kuin vähemmän vakavista aiheista.

Krekilässä vaalitaan myös suomalaisen teatteritaiteen perinnettä. Teatteritaide on ollut pitkään pysähtyneenä koronan vuoksi, minkä vuoksi Krekilän väki onkin innoissaan, että teatteria päästään tekemään.

– Kyseessä on suomalaista perinteistä kesäteatteria, joka on tärkeä osa teatteritaidetta ja sitä pitääkin vaalia, Lappalainen avaa.

Vaikka korona on tuottanut hidasteita, on se myös tuonut esiin uusia tunteita teatteria kohtaan.

– Korona-aika on ollut hankalaa teatteritaiteelle, mutta se on myös opettanut arvostamaan teatteria aivan uudella tavalla. Olen todella iloinen ja kiitollinen, että pystymme ja voimme tehdä teatteria, Kilpiö kertoo.

Erikoisaikainen ensi-ilta sai Krekilän väen jo tammikuussa harjoituksiin. Ulkoharjoituksiin on päästy vasta myöhemmin.

Miehen kylkiluu Krekilän Myllyn kesäteatterissa (Niinijoentie 316) 5.–19.6.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän