Loimaa/Ristimäenkulma
– Viime vuonna jo yli 10 prosenttia Metsä Groupin toteuttamista viljelyistä on ollut männyn ja kuusen sekaviljelyä. Kohteiden määrä on tuplaantunut vuodesta 2020, piiripäällikkö Jari Mäntylä toteaa.
Yhtiön Forssan-Loimaan-Auranmaan, eli Loimijoen alueella sekaviljely on saavuttanut metsänomistajien suosion vielä nopeammin: puukaupan ja metsäpalveluiden myynnin metsäasiantuntija Ville Mäkipään mukaan viime vuonna alueella sekaviljeltiin yli 30 prosenttia uudistetusta alasta.
– Minä sitä jo aiemmin puhuin, mutta tälle lohkolle se päätettiin tehdä, metsänomistaja Paula Ristimäki sanoo.
Hän pitää sekaviljelyä järkevänä ja ihmetteleekin esimerkiksi takavuosien ”kuusibuumeja”, jolloin kuusia istutettiin sellaisiinkin paikkoihin, joihin se ei sopinut.
Sekaviljely on uudistusmenetelmä, jossa maanmuokkauksen jälkeen uudistusalalle istutetaan kuusta ja kylvetään tai istutetaan mäntyä.
Metsä Groupilta muistutetaan, että jokaisella lohkolla pitää katsoa, mikä juuri sinne sopii.
– Sekaviljely on hyvä vaihtoehto. Toimimme vallitsevien metsänhsoitosuositusten mukaisesti ja kaikki meidän toimet perustuvat tutkittuun tietoon, Jari Mäntylä toteaa.
Sekaviljelyä on aiemmin karsastettu, kun on pelätty, että puulajit kasvavat alkuvuosina liian eritahtiin. Luonnovarakeskuksen tutkimuksen mukaan kuusen viljelymenetelmät ovat kuitenkin kehittyneet viime vuosikymmeninä niin, että kuusi ja mänty kasvavat sekaviljellyssä metsässä lähes tasatahtiin, kunhan taimikonhoidosta huolehditaan ajallaan ( Luonnonvarakeskus 2021).
– Ja motteja tulee, puuntuotanto jopa paranee.
Menetelmän suosiolle metsäammattilaiset näkevät monta muutakin perustetta.
Yhden puulajin metsät ovat alttiimpia sekä hirvieläin- että hyönteistuhoille kuin sekametsät. Mänty maistuu hirville ja istuttamalla sekä kuusta että mäntyä varmistetaan uudistamisen onnistuminen siinäkin tapauksessa, että osa männyntaimista päätyisi hirvien suihin.
– Kauriit saattavat syödä kuusentaimia, peurat eivät niinkään, metsänhoidon operaatioasiantuntija Suvi Malinen sanoo.
Moni tuhohyönteinen taas on tietyn puulajin tuholainen, mutta toinen puulaji kestää sen.
Sekaviljely on myös varautumista ilmastonmuutoksen seurauksiin. Viime vuosien kaltaisina kuivina kesinä kuusi esimerkiksi kärsii mäntyä helpommin veden puutteesta, mikä heikentää puun kasvua ja myös puun kykyä vastustaa hyönteistuhoja.
Tähtäimessä on lisäksi monimuotoisuus.
Lahopuun määrää lisätään tietoisesti ja palstoille tehdään tekopökkelöitä ja jätetään säästöpuita. Riistan suojaksi jätetään puolestaan tiheikköjä. Palstoille nopeasti tulevaa koivua ei enää poisteta automaattisesti ja muitakin lehtipuita jätetään taimikkoon.
– Sekaviljelyssä jäljitellään metsän luontaista uudistumisen tapaa, Jari Mäntylä kuvaa.
Monipuolinen puulajisto monipuolistaa lajikirjoa myös linnuissa, hyönteisissä ja kasveissa.
Puukaupassa epävarmuutta ilmassa
Loimaa/Ristimäenkulma
Paula Ristimäen metsäpalstoilla näkyvät metsän vaiheet. On vastaistutettua metsää, raivattavaa taimikkoa ja jo hakattavaksikin kelpaavaa puuta.
– Vartoilen vielä hinnannousua, Paula Ristimäki miettii myyntiä.
Sellaista ei välttämättä ole metsäammattilaisten mukaan kuitenkaan näköpiirissä – ennemminkin syksyllä näyttäisi olevan epävarmuutta ilmassa sahatavaran hinnan suhteen, MetsäGroupin piiripäällikkö Jari Mäntylä arvioi.
Epävarmuutta tuovat esimerkiksi Euroopan Unionin tulossa olevat uudet säännökset, joista arvellaan tulevan rajoitteita metsien käsittelylle.
– EU meinaa viedä vallan mielekkyyden hommasta, Paula Ristimäki sanoo ja tiivistää, että kyse on itse asiassa siitä, saako omistaja päättää itse, mitä metsälleen tekee.
Sekin metsänomistajaa mietityttää, että miten puuta riittää. Venäjän tuonti on jäissä ja Raumalla on juuri aukeamassa uusi saha.
– Suomen hakkuutase kestää kyllä yhden Rauman sahan, Jari Mäntylä sanoo.
– Koivulle olisi nyt kysyntää, Paula Ristimäki toteaa, mutta miettii, ettei metsän uudistamista voi tehdä kulloisenkin hetken tarpeen mukaan – perspektiivin kun on hyvä olla vähintään kolmenkymmenen vuoden mittainen.
Jari Mäntylä harmittelee, että Suomen metsien hiilitase määriteltiin juuri olevan negatiivinen – yhden vuoden perusteella.
– Metsä on ja tulee Suomessa olemaan hiilinielu. Eivät ne ole yhden vuoden aikana voineet muuttua muuksi, hän sanoo ja muistuttaa, että nyt Suomessa kasvaa yli miljardi kuutiota enemmän puuta kuin esimerkiksi vuonna 1970.
Metsänhoito on hänen mukaansa Suomessa maailman kärkeä ja vertailukelpoinen ihan minkä tahansa maan kanssa.
– Kun halutaan itseämme ruoskia, niin on meillä metsissä rästejä.
Pääasiassa niitä on raivaussahatöissä, eli 3–4 -metrisen taimikon hoidossa, jota valtio vielä toistaiseksi jopa tukee.
Metsäkeskustelussa näkyy hänen mielestään tiedonpuute ja sitä käydään paljon myös mielikuvien varassa. Ammattilaisilla onkin peiliin katsomisen paikka.
– Pitää kertoa ihmisille mitä me alalla oikein teemme.
Paljon riippuu näkökulmasta.
– Joku näkee tuossa kolmen hehtaarin sekaviljelmässä hakkuuaukon, minä näen oikein hienosti kasvamassa olevan taimikon.