Kiinteistömassaa on. Sen kanssa tuskailevat niin kunnat, seurakunnat kuin esimerkiksi yhdistyksetkin.
Oripäässä yhdistysten omistaman Suojalan kohtaloa on viime ajat pohdittu (s. 5). Se on päätetty laittaa myyntiin – siitäkin huolimatta, että yhdistyksissä tiedetään, etteivät kaikki Oripäässä pidä ratkaisua hyvänä.
Perinteisestä, kuntakuvaan kuuluneesta rakennuksesta luopuminen saattaakin monesta tuntua likipitäen kuin oman kodin myymiseltä.
Mutta. Ylläpito maksaa lämmityksestä lähtien. Korjaaminen maksaa. Tuloja rakennuksista on vähän, usein vielä vähemmän silloin, jos tiloja ei pidetä ajan tasalla. Kaikki tämä saattaa tuntua talkoo- ja yhdistysporukalle liian isolta kakulta.
Talkoolaisia tällä seudulla on perinteisesti löytynyt ja Oripäässä ehkä erityisesti. Onhan se tunnettu esimerkiksi Okrasta, lähes satatuhatta kävijää vetävästä ja talkoilla pyöritettävästä maatalousnäyttelystä.
Kaikkeen ei talkoolaisia kuitenkaan taida riittää. Ja kaikkea ei voi talkoillakaan pyörittää.
Ehkä Suojalan suhteen on myöhäistä sitoutua talkoolaiseksi, mutta meidän kaikkien on hyvä muistaa, että vain sellaista sitoutumista vapaaehtoistyöhön ja vastuun kantoa voi vaatia toiselta, mihin itsekin olisi valmis. Vapaaehtoistyö ei saa kenellekään tuntua elinkautiselta.
Suojalan ja sen omistajien kaltaisessa tilanteessa olevia on Suomessa paljon. Vielä.
Valintoja on edessä.