LOIMAA/HIRVIKOSKI Heinäkuun koittaessa Loimaan Evankelisessa Kansanopistossa on hieman vajaat 70 ukrainalaista pakolaista. Määrä on pysynyt kutakuinkin ennallaan kevään mittaan, ja vaihtuvuus on ollut suhteellisen vähäistä.
– Kaksi perhettä on lähtenyt takaisin kotimaahansa. Lisäksi kaksi henkilöä on lähtenyt muihin maihin, kansanopiston koulutuspäällikkö Kimmo Vanha-Juhe summaa ja sanoo, että heidän tilalleen on tullut muutama uusi pakolainen.
Keväästä saakka aikuisikäiset ukrainalaiset ovat opiskelleet suomen kieltä kansanopistossa ja viimeiset runsaat parisen kuukautta kahdessa opetusryhmässä. Opetus jää kesätauolle tällä viikolla.
Juhannuksen alla kansanopistoon saapuneiden ukrainalaisten arkiohjelmassa oli pientä vaihtelua, kun vuorossa olivat leikkimieliset kesäolympialaiset kisailuineen ja grillaamisineen.
Vanha-Juhe naurahtaa, että pakolaiset olivat aiemmin viikolla kokanneet ukrainalaista ruokaa lounaaksi koko kansanopiston väelle.
– Porukka on kotiutunut, ja asiat ovat asettuneet uomiinsa.
KESÄPÄIVÄÄ viettämässä oli muiden muassa Harkovasta, Koillis-Ukrainasta lähtöisin oleva Anastasiia, joka sanoo tykkäävänsä olostaan Hirvikoskella. Häntä miellyttävät täkäläinen luonto, etenkin metsä, ja ilma – vaikka se olikin vielä juhannusta ennen paljon viileämpi kuin Harkovassa tai ehkä juuri siitä syystä.
– Kukat ovat täällä erilaisia. Olen nähnyt peuroja ikkunasta, mutta jäniksiä en ole nähnyt. Täällä on myös paljon oravia, joita näkee harvoin Ukrainassa.
Oksana on puolestaan saapunut poikansa kanssa kansanopistoon Pultavasta, Keski-Ukrainasta. Häntä ihmetyttää Hirvikoskella ihmisten ja eläinten tietyllä tapaa läheinen rinnakkaiselo. Molemmat tuntuvat tottuneen toisiinsa.
– Täällä on melkein kuin kansanpuistossa asuisi, hän hymyilee.
Kiovasta kotoisin oleva Hanna on saapunut Loimaalle vauvansa, äitinsä ja anoppinsa kanssa (LL 2.4.). Kolmen kuukauden opiskelukokemuksella hän kuvailee suomen kieltä vaikeaksi.
– Minä olen Hanna. Opiskelen suomen kieltä. Minulla on tytär, hän kuitenkin lausuu heti jatkoksi moitteettomasti suomen kielellä.
Kuten monien muiden kohdalla, hänen miehensä ja monia sukulaisia jäi Ukrainaan.
– Minulla on kaikki hyvin. Elämme päivä kerrallaan, Hanna kuvailee ja sanoo lopettaneensa tulevaisuuden suunnittelun.
Tulevaisuudestaan Hanna tietää sen, että tilapäisen suojelun oleskelulupa antaa hänelle luvan olla Suomessa vuoden verran eli huhtikuun alkuun saakka.
– En tiedä, mitä sen jälkeen ja saanko jatkaa täällä.
Hän on käynyt muun muassa Te-toimistossa ja selvittänyt sitä, miten hänen Ukrainassa suorittamansa tutkinto soveltuu Suomen työmarkkinoille.
OKSANA ehti olla poikansa kanssa kymmenen vuorokautta Ukrainassa sen jälkeen, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen helmikuussa.
– Yritin järjestää arkeamme Ukrainassa. Mietin sitä, miten voin suojella poikaani ja kotiani. Peitin ikkunoita peitoilla. Meille annettiin ohje, että valot pitää poistaa kokonaan.
Yhä junassa matkalla evakkoon Oksana pohti sitä, miten ikkunoita voisi suojata.
– Suomessa sain rauhan.
Nyt hän elää Hannan tavoin elämäänsä Loimaalla päivä kerrallaan.
– Kiitän Jumalaa siitä, että elämme, hän kertoo ja sanoo soittavansa säännöllisesti kotiin perheelle, muun muassa äidilleen. Ajoittain puhelun taustalta kuuluu hälytys ja silloin he juoksevat suojaan.
Anastasiia kertoo kotikaupunkinsa Harkovan olevan vaarallinen paikka ja venäläisten pommittavan sitä paljon. Sodan alettua hän asui siellä poikansa kanssa seitsemän vuorokautta ja oli kellarissa suojassa pommeilta.
Hän kertoo, että heidän lähtönsä jälkeen naapuriin ylempään kerrostalohuoneistoon osui raketti, mutta heidän oma asuntonsa säilyi ehjänä.
Anastasiia sanoo, etteivät tapahtumat ole tulleet painajaisina hänen poikansa uniin.
– Lähdimme ajoissa pois. Nyt lapsi leikkii koko ajan sotaleikkejä.
Harkovassa talon yli lentäneet lentokoneet pelottivat Anastasiia. Hannaa puolestaan säikäyttävät vielä Suomessakin esimerkiksi moottoripyörän aiheuttamat kovat äänet.
KYMMENKUNTA kansanopistoon saapunutta ukrainalaista on onnistunut saamaan töitä kesän ajaksi. Kimmo Vanha-Juhe kertoo, että esimerkiksi seurakunta on työllistänyt hautausmailleen muutaman ukrainalaisen. Myös siivousalalta on löytynyt töitä.
– Vakituisia töitä ukrainalaiset eivät ole saaneet.
Työssäkäyvien ukrainalaisten ei ole tarvinnut osallistua suomen kielen opetukseen kansanopistossa.
– Työt edellä mennään ja kannustamme etsimään työpaikkoja.
Heinäkuussa kaikki kansanopiston ukrainalaiset saavat vapaata suomen kielen opiskelusta. Elokuussa opetus alkaa jälleen.
Vanha-Juhe ei toistaiseksi ota kantaa siihen, monellako suomen kielen opetusryhmällä tuleva syksy käynnistetään kansanopistossa. Hän antaa rivien välistä ymmärtää, että pakolaisten määrä saattaa jopa kasvaa kansanopistossa, ainakin tulijoita olisi.
– Syksy näyttää.
ANASTASIIA aikoo nauttia kesällä maailmasta poikansa Daniilin kanssa.
– Täällä aivot rentoutuvat.
Oksana sanoo, että hänen poikansa lähtee seurakunnan lastenleirille ja voi olla, että hän lähtee itsekin vapaaehtoisena mukaan.
Hän on kiitollinen siitä, miten heitä on autettu ja otettu vastaan Suomessa.
– Kiitos kaikille suomalaisille. Te olette tehneet enemmän kuin odotimme.