Loimaa
Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä ja Euroopan unioni vuoteen 2050 mennessä. Kasvihuonekaasujen päästövähennyksillä ja hiilensitomisen lisäämisellä pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta ja sen seurauksia.
– Yrityksinä voimme vaikuttaa. Kuka muu kuin me, yrityksiä Loimaalla hiilijalanjäljen laskennasta kouluttanut Eeva Hämeenoja Suomen ympäristöopisto Syklistä haastoi.
Loimaan kauppakamariosaston asiamies Niina Nurmen mukaan koulutus järjestettiin nimenomaan jäsenyritysten toiveesta. Ilmastovastuullisuus kiinnostaa yhä useampaa.
– Se voi jo olla jopa kaupan peruste.
Vastuullisuutta voivat odottaa niin asiakkaat kuin yhteistyökumppanit ja kilpailuedun lisäksi se voi tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ilmastovastuuton toiminta voi puolestaan olla yrityksen maineelle haitallista tai evätä esimerkiksi rahoituksen, kun sijoittajat karsastavat ilmastoriskiä.
Koulutukseen osallistuikin yrityksiä muun muassa teknologiateollisuudesta, logistiikasta, energia-alalta sekä koulutuksesta, rekrytointialalta ja maataloudesta niin Loimaalta kuin muualtakin maakunnasta.
Isoimmat päästövähennykset yrityksissä voidaan Eeva Hämeenojan mukaan yleensä tehdä energiankäytössä.
– Siirtyä uusiutuvaan energiaan tai parantaa energiatehokkuutta.
Hän muistuttaa myös, että vähennyksiä kannattaa tarkastella muuallakin kuin omassa yrityksessä. Jos päästöjä vähennetään yritysten joskus tosi laajoissakin tuotantoketjuissa, voidaan yhteistyössä saada paljon aikaan.
Hiilijalanjäljen raportoinnissa pitäisi ilmoittaa ainakin yrityksessä tapahtuvan tuotannon ja ostetun energian päästöt. Mukaan tulisi laskea myös päästöt, jotka syntyvät ennen yrityksen toimintaa ja sen jälkeen.
– Hankinnat, ostetut palvelut, tuotteen käyttö ja hävitys, hän luettelee osasia, joista päästöjä syntyy.
Laskelmiin tulisi sisällyttää oleelliset päästöt ja laskelmat tulisi dokumentoida huolellisesti, jotta ne voidaan toistaa säännöllisesti ja siten pystyä mittaamaan, mitä on saatu aikaan.
Tuloksilla ohjataan yrityksen omaa toimintaa, mutta niitä voidaan tietenkin käyttää myös esimerkiksi vastuullisuudesta viestimiseen ja markkinointiin.
Koulutukseen osallistunut Suomen Kasviöljykierrätys oy:n tuotantovastaava Ville Kankare kertoo, että yrityksessä on perehdytty hiilijalanjälkeen jo usean vuoden ajan.
– Tuotannossa on päästövähennykset tehty jo, hän sanoo ja toteaa, että yrityksissä tietenkin mietitään myös sitä, mitä kilpailijat tekevät.
Se voi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi hiilijalanjälkeä ryhdytään laskemaan vasta kun laki tai tuotteen markkinointi sitä edellyttää – jos kilpailijatkaan eivät investoi hiilineutraaliuteen, niin oman investoinnin kynnys kasvaa myös.
– Tarvittaisiin vahvaa viranomaista, joko Euroopan Unionista tai Suomesta.
Moni yritys toi esiin, että yritysten kannalta on ongelmallista, että jalanjäljen laskentaa ei ole standardoitu niin, että laskelmat olisivat yritysten välillä suoraan vertailukelpoisia. Yleisimmin käytetty on kansainvälisen yritysvastuuverkoston laskentastandardit ja ohjeet (GHG).
Eeva Hämeenoja toivoo, että hiilijalanjäljen laskentaan perehdyttäisiin ja laskennan perusteisiin kiinnitettäisiin huomiota.
– Kaikki mitä julkisuudessa näkyy, ei ole ihan niin.
Kaikkein tärkeintä on hänen mukaansa olla avoin – ilmoittaa, miten jälki on laskettu ja millä perusteilla. Avoimuus tuo uskottavuutta.
– Pitää muistaa, että päämäärä ei ole laskutehtävien tekeminen, vaan päästövähennykset.
– Miten maapallo säilyy ihmiselle elinkelpoisena, Keskuskauppakamarin vastuullisuusasiantuntija Anne Vanhala summaa hiilineutraaliuteen ja ilmastotoimiin liittyvän kaikkein perimmäisen kysymyksen.