Kun istuin työpöydän ääreen aloittaakseni tämän kolumnin, avoimesta tuuletusikkunasta kantautui jäätelöauton tunnusmusiikki. Tuttu rallatus toistuu täällä kaupungissa tiuhempaan tahtiin kuin pitkien välimatkojen maaseudulla, vaikka muistan ostaneeni paketin puikkoja jäätelöauton takaluukusta myös Alastarolla. Pienempänä lemppareitani olivat kaksiväriset mehujäät, myöhemmin taas pidin eniten turkinpippuripuikoista.
Siellä se taas soi, ja heti alkaa tehdä mieli jäätelöä.
Jäätelöauton rinnalla toinen varma merkki kesästä ovat marjanmyyntikojut toreilla ja ruokakauppojen pihoilla. Viimeistään, kun valikoimaan tulevat suomalaiset avomaalta poimitut mansikat, on monen mielestä kesä todella tullut. Ja mikä muu sopisi tuoreiden marjojen kaveriksi paremmin kuin jäätelö.
Mansikat ovat yksi niistä kesäherkuista, joihin liittyy vahvojakin muistoja. Makumuistot vievät ainakin lapsuuden kesiin, kun mansikkamaalla harvempi marja löysi ämpäriin asti. Isovanhempien kanssa juotiin mansikkamaitoa, eli maitoon muussattuja mansikoita, ja jos joskus tuli syötyä mansikoita liiaksi asti, senkin muistaa varmasti.
KESÄHERKUT eivät tietenkään rajoitu vain makeisiin makuelämyksiin. Kevään mittaan grillit kaivetaan talviteloiltaan ja ne puhdistetaan kesäiltoja varten. Valikoimista löytyy jokaiselle jotakin, olit sitten sekasyöjä, vegaani, tai jotakin siltä väliltä: perinteisten pihvien ja makkaroiden lisäksi grillissä voi valmistaa myös erilaiset kasvikset, juurekset ja jopa hedelmät. Täytetyt sienet, grillijuustot ja etenkin pekoniin käärityt raparperit eli raparpekonit edustavat uudempia grilliruokavillityksiä. Trenditietoinen hankkii grilliinsä lisäosana pitsakiven ja paistaa siinä lätyn jos toisenkin. Lopputulos muistuttaa kuuleman mukaan yllättävän paljon kiviuunipitsaa ja valmistuu paljon uunipitsaa nopeammin.
Kauppojen hyllyillä törmää sesonkituotteina komeileviin kotimaisiin kasviksiin ja uusiin perunoihin, jotka maistuvat voin ja sillin kanssa. Ruokailun voi siirtää pihalle, parvekkeelle tai vaikkapa puiston nurmikolle levitetylle piknikviltille. Myös kesäkaduille levittäytyvät ravintoloiden terassit houkuttelevat herkuttelemaan etenkin niitä kesänviettäjiä, joita ruuanlaitto ei helteillä hotsita.
SAMALLA, kun nautimme lisääntyvissä määrin kesäherkuista, lisääntyy valitettavasti myös niiden ympärillä pyörivä negatiivinen lieveilmiö. Toissaviikolla kuuntelin ravintolassa viereisessä pöydässä käytyä keskustelua, joka keskittyi siihen, kuinka paljon kukakin söi ja oliko se jo liikaa. Etkö pärjäisi vähemmällä ja haetko muka vielä lisää. Sinä taas et syönyt juuri mitään.
Negatiivinen kommentointi jäi mieleen.
Kesäruokarauha kuuluu mielestäni jokaiselle. On lopulta jokaisen oma asia, kuinka monta jäätelöannosta syö viikossa. Tai syökö ollenkaan.
Oona Tepponen