ROMPEKOLUMNI Vain tarpeeton on tarpeellista

0
Mielipiteet Loimaan Lehteen toimitus@loimaanlehti.fi

Näillä Alpo Jaakolan sanoilla taiteilija Kirsi Mäki kuvaili Rompepäiviä, ja kuvaus osuu kyllä hyvin maaliinsa.

Jaakolan viisauden voi ymmärtää monellakin tavalla. Jollekin tarpeettomaksi jäänyt rompe on usein toiselle tarpeellinen aarre. Toisinaan taas markkinoilta löytyneen, itselleenkin tarpeettoman romppeen löytyminen tuottaa suurta mielihyvää. Siinä Rompepäivien syvin olemus tulee esiin tiiviisti ja selvästi. Ainakin tavaran osalta.

Loimaan Lehden tekemässä nettikyselyssä usean vastaajan parhaat Rompepäiviltä tehdyt löydöt ja muistot liittyivät vanhojen ystävien ja naamatuttujen kanssa törmäilyyn. Tavarapaljouden keskellä pidetään silmien lisäksi auki myös suut, kun vuosikausia samoilla paikoilla olleiden myyjien pöydillä parveilee joka vuosi myös samat ostajat iloisesti pulisten. Homma toimii hienosti.

HYVÄÄ ei kannata muuttaa, eikä muutos pelkästään muutoksen takia kannata.

Nämä vanhat viisaudet on sisäistetty hyvin lauantaisten Rompepäivien järjestäjäporukassa. Tapahtuma viedään maaliin täysin samalla kaavalla kuin aina ennenkin. Jopa myyjät ovat arvioiden mukaan ainakin 80-prosenttisesti vanhoja tuttuja, ja myös tuhansien kävijöiden joukossa ensikertalaisia on harvassa.

Ainoa asia, mikä järjestäjien mukaan on muuttunut, on lupien ja muiden järjestelyjen hankaluus. Ensimmäisinä vuosina päivässä saatujen lupien järjestäminen vie nykyään yli kuukauden, ja vaadittavien paperien määrä vain lisääntyy vuosittain. Vaadittujen järjestyshenkilöiden määrä on myös vaikeampaa täyttää, kun tapahtumia on ripoteltu lisää joka viikolle, ja joskus keltaliivitkin haluavat viettää vapaapäiviä. Jopa iltamien olutmyynnin järjestäjää saa houkutella ja suostutella mukaan, kun takavuosina anniskeluoikeuksista taisteltiin paikallisten toimijoiden kesken.

Myös kuluneet vuodet tuovat oman haasteensa kentälle. Aika ei millään tavoin ole ajanut itse tapahtumasta ohitse, mutta järjestäjillä alkaa motivaatio sekä jaksaminen olemaan koetuksella. Vaikka tapahtuman järjestäminen vielä koetaankin mukavan virkistävänä vuosittaisena aherruksena, kaivataan mukaan kipeästi jo valmiiksi virkeämpiä aktiiveja.

OMAT rompemuistoni ovat jokseenkin lämpimiä. Laskelmieni mukaan 19 vuotta sitten intouduin mukaan talkooporukkaankin. Perjantaina saatiin muutaman muun nuoren kanssa maalailla myyntipaikkoja, jotka valmistuttuaan pirullinen ukkoskuuro vei mennessään. Ruudut saatiin onneksi vielä illan mittaan maalattua uudestaan otsat hikisinä. Hiki valui myös seuraavana päivänä, kun perustin romppeille oman jäätelökioskin ja helteinen ilma koetteli niin pakasteita kuin myyjääkin.

Näistä ylimääräisistä hikoiluista toivuttiin nopeasti, mutta talkoolaisille järjestetystä Tallinnan-reissusta toipuminen saattoi kestää hieman pidempään.

Kalle Rajala

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän