Vesikoski-talon isäntä juhlii avoimin ovin

0
Matti Mäkilä on jo virittäytynyt sunnuntain avoimien ovien päivän tunnelmiin sonnustautumalla stetsoniin, sillä Vesikoski-talolla raikaa silloin muun muassa kantri. Päivässä pääsee tutustumaan talon monipuoliseen toimijakirjoon, jota riittää teatterista metallipajaan. Talon isännälle päivä on myös 70-vuotisyntymäpäivien ennakkojuhla, jonka huipentaa hänen sisaruksilleen pitämänsä "lihasoppahipat".

Loimaa

16 vuotta sitten Matti Mäkilä valvoi viikon. Hän oli ostanut entisen nahkatehtaan Loimaan Kartanonmäestä, jonka eräässä osassa hänen yrityksensä oli ollut jo kahdeksan vuotta vuokralaisena.

– Mietin, että mitä olen tehnyt. Taas.

Vanha teollisuusrakennus oli rämäkunnossa, mutta itse rakennus oli vahva. Nyt laskemattomia työtunteja myöhemmin Vesikoski-taloksi ristitty kiinteistö on sellaisessa kunnossa, että siellä ei tarvitse enää kulkea vasara kädessä joka päivä.

– Koko ajan jotain kuitenkin timprataan, hän kuittaa ison, iäkkään ja suojellun rakennuksen vaateita – siinä kun on esimerkiksi noin 6500 ikkunaruutua.

– Kai loppuelämäni tulen taloa vahtimaan.

Vanhat rakennukset ovat aina häntä kiinnostaneet – hän sanoo hurahtavansa niihin ja näkevänsä ne jo ennen remontin alkua mielessään valmiina ja sellaisina kuin niiden hänestä tulisi näyttää.

– Onkohan tämä jo seitsemäs tai ainakin kuudes vanha rakennus, jonka olen kunnostanut, hän miettii ja listaa niistä muun muassa Loimaan Saunan ja pesulan ja oluttehtaan.

– Aina on tullut uusi ja isompi haaste, hän toteaa ja virnistää päälle, että Luoja varjelkoon häntä uudelta kohteelta.

– Silloin 16 vuotta sitten päätin, että keskityn tämän kiinteistön omistamiseen.

Takana oli vuosikymmeniä yrittäjänä, sillä ensimmäisen yrityksensä hän perusti alle kolmekymppisenä muutaman kaverin kanssa ja parin vuoden päästä oli jo oman yrityksen vuoro.

Sitä ennen hän oli ehtinyt olla töissä niin Kivimaan sahalla Metsämaalla ja Vapon turvesuolla traktorikuskina kuin konepajalla Ypäjällä ja Syväsellä Loimaalla. Lisäksi hän oli ollut töissä Lapiduksessa ennen siirtymistään teollisuusompelulankojen piirimyyjäksi Kaukomarkkinat oy:lle.

Yhteisessä firmassa alettiin tuoda teollisuusompelulankoja Japanista ja omassa firmassa hän ryhtyi jalostamaan niitä.

– Sen takia jotkut edelleen puhuvat minusta Lanka-Mattina.

Suomalaiset vaatefirmat olivat silloin hyvässä tikissä.

– Ompelevaa teollisuutta oli joka kylässä Suomessa ja joka kylässä olen varmaan käynytkin.

– Myin firman 1989. Silloin Suomen bilateraalinen kauppa Neuvostoliiton kanssa oli jo loppunut.

Loppuminen ajoi nurin myös monia suuriakin asiakkaita – vaatetehtaita, jotka olivat saattaneet saada kerralla koko vuoden tilaukset Neuvostoliitosta.

Sen jälkeen Matti Mäkilä siirtyi tuotekehityspuolelle ja jatkoi erikoislankojen toimittamista mittalaitteita valmistavan Vaisalan sondeihin.

Aivan ensimmäinen työpaikka oli ollut kotona, pientilalla Ypäjällä. Äiti oli pyytänyt jäämään auttamaan karjanhoidossa ja muissa tilan töissä. Isä kun kiersi kirvesmiehenä lähitaloissa, ja oli pientilallisena oikeastaan moniyrittäjä.

Into yrittämiseen on Matti Mäkilän mukaan kodin peruja – jo lapsena hän ajatteli ryhtyvänsä yrittäjäksi.

– Kouluja en päässyt käymään. Kursseja olen käynyt ja tarpeellisen opetellut vauhdissa.

Esimerkiksi välttävän englannin, hän muistelee. Se oli tuontia ja vientiä tehneen yrityksen asioissa tarpeen.

– Maailma on minut kouluttanut.

Opetuksiin on kuulunut se, että ihmisiä ja asioita – ja elämän kirjoa – pitää arvostaa. Sitä hän nykypäiväänkin toivoo.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi mieleen ”ne miljoona tuntia”, jotka hän kuunteli äitinsä kaipuuta Karjalaan.

– Tämä on ihan samanlainen homma kuin meidän Karjala. Miten ukrainalaiset kärsivätkään ja säälittää ne hyvät venäläiset ihmiset, jotka joutuvat olemaan tällaisen asian takana väkisin.

– Olo on ihan hirveä sisällä, en löydä ymmärtämystä, hän sanoo ja ei lopultakaan keksi edes sanoja kuvaamaan tunnettaan Ukrainan tilanteesta.

Usein kodissa soikin Veikko Lavin Evakon laulu.

– Sen laitan soimaan, kun olen matalalla mielellä. Musiikki saa kyllä iloiseksikin, riippuu mitä kappaleita laitan soimaan.

Sunnuntaina Vesikoski-talon miljöössä soikin sitten muun muassa kantri, jota Matti Mäkilä pitää turhan unohdettuna musiikinlajina. Talon avoimet ovet ovat jo perinne, mutta tällä kertaa niissä on oma jujunsa siinä, että ne ovat ikään kuin talon isännän syntymäpäivän ennakkojuhla.

Varsinaisena 70-vuotispäivänään 2. lokakuuta hän aikoo karata muihin maisemiin.

Avoimet ovet su 28.8. klo 12–17 Vesikoski-talossa, Juvantie 11.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän