KIRJAT Tornissa sattuu ja tapahtuu

0

Juha Roiha: Yksi aina valvoo, romaani, 303 s., Tammi, 2022

Loimaalaislähtöinen pitkän linjan TV- ja radiotoimittaja Juha Roiha on tehnyt uuden aluevaltauksen ja kirjoittanut romaanin. Mistään hetkellisestä päähänpistosta ei ole kysymys. Kuten Roiha Loimaan Lehden haastattelussa (28.7.2022) kertoo, hän on intohimoinen kirjojen lukija ja jo pitkään haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta.

Nyt tuo haave on toteutunut ja Yksi aina valvoo -niminen teos julkaistu. Siinä lukijalle tarjotaankin sellaista menoa, että hitaampia saattaa heikottaa.

Tapahtumien keskiössä on Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva hotelli Torni. Kaikki vähänkään historiaan perehtyneet tietävät, että siellä sotien jälkeen piti majaansa valvontakomissio, joka paitsi seurasi rauhansopimuksen noudattamista, sekaantui mitä moninaisimmin tavoin Suomen valtiollisiin asioihin.

Valvontakomissio lähti vuonna 1947, mutta kirjan mukaan sitä ennen hotelliin oli remontoitu salainen huone, jossa Neuvostoliiton kouluttama salaperäinen huippuvakooja ”K” on siitä lähtien jatkanut työtään.

Kirjan päähenkilö, hotellin yöportieeri Matti Laaksonen on tästä autuaan tietämätön. Hän kokeekin järkytyksen, kun hän alkaa saada mystisiä kirjelähetyksiä ja sitten myös puheluja, jotka näyttävät tulevan hotellin omasta numerosta.

Niissä K kertaa omaa henkilöhistoriaansa ja uransa moninaisia saavutuksia. Vakooja pääsee myös ylpeilemään erinomaisilla henkilösuhteillaan ja sillä, että hänellä on ollut pääsy kaikkein salaisimmillekin tietolähteille.

Luettelo siitä, missä kaikessa K on ollut mukana, on sanalla sanoen häkellyttävä. Hän on mm. onnistunut järjestämään niin, että hotelli Tornissa ovat salaisesti tavanneet esimerkiksi Ronald Reagan ja UKK, Jayne Mansfield ja Ahti Karjalainen sekä John Lennon ja Che Guevara.

Elviksen hän sai pikavisiitille Torniin esittämään show’nsa pienelle, arvovaltaiselle katsojajoukolle. Hän on myös onnistunut saamaan luotettavan selonteon J. F. Kennedyn murhasta ja Marilyn Monroen kuolemasta.

UKK on kirjassa muutoinkin vahvasti esillä ja se saa päähenkilön jopa osallistumaan Urho Kekkosen perinnekillan kokoukseen. Siellä häntä tulee vastaan ajatus, jonka mukaan ”ei Kekkonen ole mennyt mihinkään, hän on vain kuollut”. Vai onko loppujen lopuksi sitäkään?

K:lle on kertynyt ikävuosia jo yli 90 ja hänen on tullut aika lopettaa vakoojantyönsä, mutta vaikuttamistyöstään hän ei halua luopua. Sen toteuttamiseksi hänellä on huikean nerokas suunnitelma. Vihjeeksi voinee paljastaa, että ratkaisuun liittyy olennaisesti 5G-kopiointitekniikka.

Pääosa kirjasta on Roihan hulvatonta historian tulkintaa. Kirjailijan kunniaksi on todettava, että hän ei pane pelkästään omiaan. Valtaosa henkilöistä, tapahtumista ja päivämääristä on täysin kohdallaan. Sen lisäksi hänellä on omat vastauksensa virallisessa historiankirjoituksessa auki jääneisiin kysymyksiin.

K:lla on teoksessa myös sivuhenkilö, kirvesmies Ville Nieminen, jonka rooli jää jossain määrin epäselväksi. Hänet täytyy tässä kuitenkin mainita, koska hän tekstissä ohimennen sanailee alastarolaisen työkaverinsa kanssa ja hänen myös oletetaan aikanaan olleen Loimaallakin rakennustöissä.

K:n pyörityksessä Matti epäilee aika ajoin jopa omaa mielenterveyttään. Pelastavaksi enkeliksi siunaantuu työtoveri Ritva, jonka kanssa suhde kehittyy hyvinkin lämpimäksi.

Loppua kohden kirjan sävy selkeästi muuttuu. Toisaalta se aiheutuu henkilökohtaisiin suhteisiin liittyvästä paljastuksesta, toisaalta uudesta yllättävästä aihepiiristä. Roiha nimittäin onnistuu sovittamaan Raamatun perustotuuksia hämmentävällä tavalla uusiin puitteisiin.

Teoksen takakannessa todetaan, että kyseessä on kujeileva mysteeriromaani. Tätä tekisi mieli protestoida. Kujeilusta ei ole tietoakaan ja mysteereistä ei jää Roihan käsittelyssä mitään jäljelle – hänellä on kaikkeen omat selityksensä.

Juha Roihan teksti on selkeää ja sujuvaa, kuten kokeneelta toimittajalta sopii odottaakin. Asiat sanotaan suoraan ilman turhia selityksiä ja krumeluureja. Tekstin sisällöstä myös paistavat sekä kirjoittajan lukeneisuus että lennokas mielikuvitus.

Kirjan nimi, ulkoasu ja lyhyt esittelyteksti panivat odottamaan jonkin tason dekkaria, mutta sellainen teos ei ole. Lukijan jännitys kohdistuu lähinnä siihen, millaiseen henkilöön tai tapahtumaan kirjailija seuraavaksi tarttuu.

Esikoisromaanien sarjassa Yksi aina valvoo on kirjoittajansa näköinen kelpo suoritus.

J. E. Lassila

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän