”Koko ajan niitä laukkaa jossakin”

0
Petoyhdyshenkilöt ovat saaneet kuvallisiakin havaintoja susien liikkeistä monilta henkilöiltä ympäri seutukuntaa. Kuva: Ari Savolaisen arkisto

LOIMAAN SEUTU – Hälyttävän paljon tulee susihavaintoja. Niinijoen seudulta tulee havainto vähintään joka toinen päivä ja Mellilän alueelta on niitä myös ruvennut tulemaan, kolmattatoista vuotta Loimaan seudun riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilönä toimiva Ari Savolainen summaa.

Vakiintuneesta susien oleskelusta voidaan hänen mukaansa jo puhua Oripäänkankaan, Kontolanrahkan, Pihlavan, Salpakeitaan ja Koivusuon alueella.

Petoyhdyshenkilöt merkitsevät vahvistamansa havainnot riistahallinnon Tassu-järjestelmään.

– Nytkin on useampia viime päiviltä vielä laittamatta.

Suurpetokantojen kehitystä seurataan riistakeskuksen aluetoimistossa ja Luonnonvarakeskus (Luke) laatii valtakunnalliset suurpetokanta-arviot havaintoseurannan pohjalta.

Luken luonnonvaratiedon mukaan Loimaan, Oripään ja Ypäjän alueella on viimeisten kahden kuukauden aikana ollut yhteensä 28 vahvistettua näkö- tai jälkihavaintoa. Punkalaidun ja Vampula mukaan lukien 43.

Alastaron riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Ilari Puiston mukaan hälyttävää on se, että havainnoista ei enää välttämättä edes ilmoitella. Suden jälkien tai jopa suden näkemisestä on tullut niin arkipäiväistä.

– Koko ajan niitä laukkaa jossakin.

Ihmisiltä on tullut petoyhdyshenkilöille tietoja susihavainnoista niin viesteillä, kuvilla kuin videoilla ja varsin harva havainto paljastuu vääräksi, vaikkapa koiraksi tai ketuksi tai muun eläimen jäljeksi.

Jokainen havainto tarkistetaan ja kirjataan riistahallinnon Tassu-järjestelmään.

– Luke hyväksyy vain mitatut jäljet, Ilari Puisto kertoo.

Havainnoista pitäisi aina ilmoittaa pikimmiten, jotta ne voidaan varmistaa.

– Viikon tai kuukauden vanhoista ilmoittamisista ei ole hyötyä.

Susihavainnoista tulee petoyhdyshenkilöiden mukaan aina ilmoittaa hätänumeroon 112, ja aivan erityisesti silloin, jos susista on näköhavainto tai ne liikkuvat pihapiireissä tai lähellä asutusta.

Viranomaiset ilmoittavat havainnoista petoyhdyshenkilöille.

Havaintojen perusteella muodostuu kokonaiskuva susien liikkeistä seudulla. Lisäksi päätökset mahdollisista karkotuksista tai kannanhoidollisesta metsästyksestä tehdään vain varmistettujen havaintojen ja viranomaisille tehtyjen ilmoitusten perusteella.

– Viime talvena Kontolanrahkan hankikannoilla hiihtäneiltä tuli paljon havaintoja ja sinne haettiin karkotuslupaa. Ilmoituksia ei ollut joiltakin lähialueilta tullut viranomaisille ollenkaan, Ari Savolainen sanoo.

Kaatolupiakin haettiin eräälle alueelle hänen mukaansa esimerkiksi kolme vuotta sitten.

– Lupa saatiin, mutta tehdyn valituksen käsittely kesti vuoden. Sitten todettiin, että valitus oli aiheeton.

Viime sunnuntain vastaisena yönä susi raateli hengiltä kaksi lammasta Mellilässä. Kolmas jouduttiin lopettamaan ja neljäskin eläin oli Ari Savolaisen mukaan saanut vammoja.

Havaintoja susien liikkeistä on ollut niin paljon, että vahingot ovat hänen mielestään olleet valitettavasti odotettavissa. Susikantaa pitäisi hänen mukaansa pystyä säätelemään, ei susien tappamisen takia vaan ihmisten ja tuotantoeläinten turvallisuuden vuoksi.

– Olen huolissani karjatiloista, joissa eläimet pääsevät ulos ja lehmät esimerkiksi vasikoivat. Koirat pitäisin sisällä yöt, enkä päästäisi vapaana juoksentelemaan.

– Vaikea sanoa, mitä pitäisi tehdä. Koulua pitää lasten käydä ja metsästyskaudella koiria päästää metsään.

Hän kehottaakin olemaan varuillaan ja tarkkailemaan luontoa.

Entä jos peuroja ei metsästettäisi tai jos peurakanta ammuttaisiin minimiin?

– Jos vuosikin tällä peurakannalla pidetään ilman, ettei ammuta peuroja, niin kyllä on ihmiset ihmeissään kannan kasvun kanssa.

– Ja mitä susi sitten syö, jos ei ole peuroja? Se syö mitä lähellä on, hän huomauttaa.

KOMMENTTI

Vain pieniä alueita seudulla ilman susireviiriä

Vuoden 2017 susireviirien kartassa Loimaa on lähes valkoista aluetta. Huittisten-Köyliön-Punkalaitumen alueen reviiri ulottui silloin Hennijoelle ja hieman myös Kojonkulman, Kojonperän ja Alastaron alueelle. Lisäksi Pöytyän reviiri ulottui Oripäähän ja Mellilän liepeille. Kosken-Marttilan-Someron reviiri reunusti aluetta Mellilän suunnasta.

Kun samaa Luonnonvarakeskuksen luonnonvaratiedon suurpetohavaintojen reviirikarttaa katsoo nyt, syyskuussa 2022, Koskella, Marttilassa ja Somerolla on oma reviirinsä, ja niistä Kosken reviiri ulottuu Mellilään, Kauhanojalle ja Ypäjälle.

Huittisten-Köyliön reviiri on jakaantunut kolmeksi reviiriksi, joista kaksi on Punkalaitumella ja sen ympäristössä aina Sastamalaan saakka ja kolmas ulottuu Alastarolle ja Hennijoelle.

Metsämaan-Korven-Kojonkulman-Kojonperän alueella on nyt oma reviiri ja Pöytyän suunnan reviiri ulottuu Virttaalle ja Hirvikoskelle saakka sekä ylittää Mellilässä Ysitien ja rautatien.

Kati Uusitalo

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän