Olin viime viikolla Brysselissä, Euroopan unionin pääkaupungissa, tutustumassa EU:n toimintaan. Retkiporukkamme koostui Suomen Euroopan nuorisoparlamentin jäsenistä, ja olimme kauniissa kaupungissa nelisen päivää. Oli toki erittäin hienoa tutustua Euroopan unioniin ja nähdä esimerkiksi parlamentin työskentelijöitä, mutta upeinta oli ymmärtää yksi aivan uusi asia vaikuttajapersoonista.
Bryssel on periaatteessa kaupunki siinä missä muutkin. Toisaalta se ei ole, koska se on täynnä historiaa ja on todella EU:n pääkaupunki. Erityisesti se erottui kuitenkin nimikylttien kanssa kulkevien henkilöiden takia. Aina, kun menimme lounaalle, vastaan tuli kymmeniä ihmisiä nimikyltteineen ja puvuntakkeineen. Se, yksinään, sai jo oman olonikin viralliseksi.
Lounaiden lisäksi vierailimme lukuisten toimijoiden tiloissa ja saimme tavata mahtavia persoonia. Neuvoston, komission ja parlamentin lisäksi yksi suosikkipaikoistani oli Euroopan historian talo. Se syvensi käsitystäni Euroopan historiasta vieläkin lisää ja samalla muistutti minua siitä, että Euroopan unioni on yksi maailman ainoista kestävistä ja toimivista poliittisista liitoista.
Vaikka sen toteuttamat ratkaisut eivät miellyttäisikään, ainakin minulle EU on antanut jo niin paljon, että en helposti pysty vaihtamaan mielipidettäni siitä. Ymmärrykseni ja mielipiteeni minulle on tosin suonut oma kiinnostukseni EU:n historiaa ja toimintaa kohtaan. Ymmärrys kasvattaa hyväksyntää etenkin silloin, kun kyse on näin suuresti jokaisen elämään vaikuttavasta liitosta.
Päivänä, jolloin vierailimme komissiossa, ymmärsin jotain aivan uutta. Olimme silloin juuri kävelleet sisälle komissioon ja menossa kuuntelemaan pienimuotoista luentoa. Kun kävelimme, huomasin yhden nurkan seinällä kaksi A4-kokoista paperia, joihin oltiin kirjoitettu tussilla “Sauna” ja “Jooga”. Tämä ei sinänsä kuulosta upealta, mutta minulle se oli koko reissun kohokohta.
Se oli kohokohtani, koska ymmärsin todella, että poliitikot ja muut näkyvät persoonat ovat vain ihmisiä. Tätä virkettä ollaan toki jouduttu kuulemaan muutenkin aivan tarpeeksi mediassa kaikkien “skandaalien” takia, mutta tuona aamupäivänä Brysselissä sen vasta itse kunnolla tajusin. Kun nimittäin kuvittelee komissaarit yhdessä joogaamassa Ursula von der Leyenin kanssa, käsitys heistä avartuu. He todella ovat vain normaaleja ihmisiä.
Brysselin vaikuttajat ja poliitikot käyvät lenkillä viereisessä puistossa, yrittävät ehtiä metroon, etsivät hyvää lounaspaikkaa, tekevät pitkän työpäivän ja ehkä käyvät saunomassa illalla. Heidän urataustansakin ovat aivan normaaleja, sillä esimerkiksi Jutta Urpilainen on koulutukseltaan luokanopettaja.
Ehkä tuo maailma ei olekaan niin kaukana meistä “tavallisista”.
Mona Lehto