Kun on nähnyt läheisen uupuvan muistisairasta puolisoaan hoitaessaan, ymmärtää viimeistään tilnteen raskauden.
Usein muistisairaan persoona muuttuu, kyky selviytyä arjen tilanteista heikkenee ja voi olla, ettei hän enää ymmärrä, mitä hänelle puhutaan eikä hän välttämättä osaa itse kertoa ajatuksistaan tai tarpeistaan ( Loimaan Lehti 17.9.).
Läheiselle se, jonka kanssa ennen jaettiin ajatukset ja pohdittiin perhettä ja maailmaa, on edelleen siinä, mutta osin poissa – ei enää ”läsnä”. Samalla kun kaipuu jo sattuu ja arki pitää saada sujumaan, voi joutua miettimään omaa jaksamistaan ja esimerkiksi omaa yksinäisyyttään ja vanhenemistaan.
Kukapa meistä ei haluaisi pysyä terveenä ja haluaisi myös läheisten pysyvän terveenä, mutta sairauden mahdollisuus on jokaisen kohdattava.
Monelle terveelle ihmiselle muistisairaus tuntuu tragedialta, mutta muistipariskuntien virkistyspäivästä kertoneesta jutusta voi huomata, että elämään mahtuu sittenkin muutakin kuin synkkiä hetkiä ja että
Onneksi tutkimus muistisairauksien synnystä ja hoidosta sekä tietämys elämästä muistisairaana ja sairaan läheisenä on mennyt harppauksin eteenpäin. Ja menee edelleen.
Onneksi myös asenteet muuttuvat. Pahin tragedia olisi, jos sairautta pitäisi hävetä, piilotella ja kestää yksin.