Suomen Olympiakomitean tällä viikolla julkaistussa seuratoiminnan tilannekatsauksessa todettiin, että harrastajat ovat koronan jäljiltä palanneet takaisin toimintaan ja korostettiin miten tärkeää on kouluttaa ja tukea seuravalmentajia, jotta osaavat ja innostavat valmentajat houkuttavat ihmisiä lähtemään mukaan toimintaan.
UKK-Instituutti arvioi suomalaisten liikkumattomuuden kuluiksi 3,2–7,5 miljardia euroa vuodessa.
Korona sulki jo monet liikuntapaikat ja nyt seuroissa pohditaan, seuraako energiakriisistä ja inflaatiosta sama asia. Onko perheissä varaa lasten harrastuksiin, onko varaa pitää halleja auki?
Seurakentän keskeisin huoli on, että 13–18-vuotiaat eivät olet löytäneet takaisin harrastamisen pariin. Miksi?
Onko koulussa liikaa paineita? Onko seurojen tai vanhempien taholta liikaa paineita? Onko nuorten liikkumisessa liian vähän höntsää?
P.S. Mitä kuuluu muuten yhdistyselämälle seudulla? Koronan jäljiltä on kuulemma vielä ihmisiä teillä tietymättömillä – ottakaa yhdessä yhteyttä ja toivottakaa heidät tervetulleiksi takaisin.