Kaikki ovat kyllästyneet pärinään ja narinaan – nuoret haluavat Loimaalle moposuoran

0
Elmeri Lehtonen ja Daniel Järvinen kulkevat nykyään kumirenkailla, joita pyörittää polttomoottori.

LOIMAA Hirvikoskelaiset Daniel Järvinen ja Topias Riponiemi, alastarolainen Juho Tepponen, Kojonkulmalta kotoisin oleva Elmeri Lehtonen ja kaupungin keskustassa asuva Gia Grönholm ovat nuoria loimaalaisia mopoilijoita. Heillä on yhteinen haave: 300 metriä pitkä asfaltoitu suora jossain kaupungin keskustan tai Hirvikosken tuntumassa.

– Jossain, missä ei ole asutusta kovin lähellä, Riponiemi, Tepponen ja Grönholm täsmentävät.

– Sellainen moposuora, jollainen esimerkiksi Kontiolahdelta löytyy, olisi hyvä, Lehtonen tarkistaa Googlesta.

– Jos sellainen paikka olisi, kokoontuisimme siellä, nuoret lupaavat.

Sitä he eivät lupaa, että asfaltinpätkästä muodostuisi mopoilijoiden ainoa ajo- tai kokoontumispaikka.

– Onhan siinä sellainen vaara, että moposuoralle kokoontuisi entistä enemmän nuoria, ja lähtisimme sieltä letkassa aina välillä jonnekin, Järvinen myöntää rehellisesti.

– Kumin kiljuttamisen, keulimisen ja muun sellaisen voisimme kuitenkin keskittää moposuoralle, nuoret suunnittelevat.

KOSKA moposuoraa ei Loimaalta löydy, nuoret ovat valinneet kokoontumispaikkansa itse. Sellaisiksi ovat muodostuneet muun muassa siilojen takana oleva Viljavarastontie, Keskuskoulun ja Hirvihovin parkkipaikat, Seppäläntie Hirvikoskella, Vanhankirkontie Hirvikosken ja maatalousmuseon välissä, Lallintie Alastarolla ja joidenkin koulujen pihat.

– Viitisen kilometriä on jonkinlainen siirtymän kipuraja, Grönholm, Järvinen ja Riponiemi arvioivat. Kauempana keskustasta asuville Lehtoselle ja Tepposelle pidemmät siirtymiset ovat kuitenkin välttämättömiä, jos he eivät halua päristellä yksin tai tosi pienellä porukalla.

– Meidän ikäisten pitää ajatella myös tarkkaan, mihin on varaa. Bensa on kallista. Vanha koppimönkijä voi viedä 20 litraa satasella, nuoret valottavat arkitodellisuuttaan.

Varsinaisia mopomiittejä Loimaalla ei paikallisten nuorten näkemyksen mukaan järjestetä. Täkäläisessä mopoletkassa päristelee tavallisesti 5–30 nuorta.

– Mopomiitissä on usein ainakin sata osallistujaa.

Forssassa miittejä järjestetään säännöllisesti.

– Ne ovat laillisia ja kaikin puolin asiallisia. Niistä ilmoitetaan etukäteen, ja letkaa vetää sovittu liideri.

NUORTEN porukkamopoilu ajoittuu useimmiten iltoihin ja viikonloppuihin, joskus myös viikonloppu- tai kesäöihin. Tämä aiheuttaa toistuvia kahnauksia kokoontumispaikkojen lähellä asuvien kanssa. Herkimmillä tuntuvat olevat keski-ikäisten ja sitä vanhempien miesten hermot. Helpoiten sanomista tulee Hirvikoskella.

– Meitä uhkaillaan poliisilla. Meille huudetaan. Meitä kuvataan, ja kuvia jaetaan Facebookissa. Joskus joku lähtee mopoilijan perään autolla tai moottoripyörällä, joskus taas joku tulee haukkumaan meitä yhdessä koiransa kanssa. Mopomme on uhattu hajottaa moneen kertaan. Jokin aika sitten eräs yritti lukita noin 20–30 mopoilijan ryhmän Hirvihovin pihaan porttien taakse, nuoret luettelevat.

Grönholm, Järvinen, Lehtonen, Riponiemi ja Tepponen korostavat, että nuoret mopoilevat ja kokoontuvat yleisillä paikoilla.

– Me emme hajota mitään. Ääntä lähtee, ja ymmärrämme, että se voi ärsyttää, mutta eivät aikuisetkaan aina kovin fiksusti käyttäydy. Harva meteliin kyllästynyt lähestyy meitä asiallisesti, useimmat ovat aggressiivisia.

Nuoret painottavat, ettei kenenkään ärsyyntymiskynnyksen ylittäminen ole heidän tavoitteensa.

– Oma menokin tökkäisee aika pahasti, kun joku suuttuu ja tulee räyhäämään, Lehtonen myöntää.

LOIMAALAISET nuoret kokevat, että kova ääni on osa mopoiluun liittyvää kulttuuria ja tunnelmaa.

– Sähkömopot eivät todellakaan ole se juttu, viisikko hymähtää.

Poikien suosikkimopo on tänä päivänä sama kuin jo 35 vuotta sitten: Honda Monkey. Tytöt suosivat skoottereita. Kun syksy etenee, katollisten mopojen käyttöarvo kohoaa vähintään matalalla roikkuviin sadepilviin saakka.

Nuorisomopojen hinta liikkuu useimmiten 1000–2000 euron hujakoilla. Liian tyyris mopo hävettää enemmän kuin liian halpa.

Monelle nuorelle mopo on toteutunut haave, jota on elätelty vuosia. Sen eteen on ponnisteltu ja paiskittu hommia.

– Mopoilu on ollut jopa hienompaa kuin osasin kuvitella, Elmeri Lehtonen arvioi, ja muut ovat samaa mieltä.

– Se on tuonut uusia kavereita sekä tarjonnut tekemistä ja yhteisiä puheenaiheita, Gia Grönholm, Daniel Järvinen, Topias Riponiemi ja Juho Tepponen summaavat.

Mopon kylkiäisinä ovat tulleet vapaus ja itsenäisyys. Ne merkitsevät nuorille paljon.

– Enää ei tarvitse pyytää äidiltä kyytiä ihan joka paikkaan.

Kolmas kylkiäinen on sitten vastuu, halusi tai ei. Se onkin jo vaikeampi asia, mutta ei sen kantamista ainakaan kirjasta lukemalla opi.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän