Revontulien kuvaaminen sopii yöeläjälle: Kari Saari viettää keskimäärin 150 yötä vuodessa ulkona

0
Kurjenrahkalla elokuun alussa kuvattuja revontulia. Kuva: Kari Saari.

Moni ajattelee, että revontulia näkyy vain pohjoisessa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Yövirkuilla on erinomainen mahdollisuus nähdä revontulia myös Varsinais-Suomessa.

Auralainen Kari Saari viettää keskimäärin 150 yötä vuodessa ulkona kuvaten. Pääasiassa hän kuvaa revontulia, jonkin verran myös tähtitaivasta ja linnunrataa. Yöstä 5–6 tuntia kuluu usein ulkona kuvatessa.

– Pyrin olemaan ulkona kuvaamassa aina kun ilma on kirkas, Saari kertoo.

Revontulien kuvaamisen kausi alkaa jo elokuussa ja kestää huhtikuulle.

– Kesällä voi ladata akkuja tai kuvata vaikka lintuja. Myös ukonilma voi olla hieno kuvattava, Saari sanoo.

Nautelankoski on yksi Kari Saaren lempipaikoista revontulien kuvaamiseen. Kuva: Asko Virtanen.
Liedon Nautelankoskella voi nähdä todella komeita revontulia. Kuva: Kari Saari.

KARI SAARI alkoi kuvata revontulia vuonna 2015.

– Silloin oli lokakuussa harvinaisen voimakkaat revontulet. Ihmettelin niitä Auran keskustassa ja ajattelin, voisiko revontulia kuvata, Saari kertoo.

Revontulien kuvaaminen vaatii paljon myös kalustolta. Saaren käyttämä kamera on Canon R6 peilitön kamera.

– Käytän pääasiassa 14 millistä laajakulmaa ja 35 millistä. Molemmat ovat valovoimaisia. Iso-asetus on yleensä 3 200–8 000, Saari kertoo.

Tärkeää on, että kameran jalusta on vakaa, sillä valotusajat ovat pitkiä.

Pääasiassa Saari kuvaa time laps -videoita.

Revontulien kuvaamisessa yhdistyy monta asiaa, jotka ovat Saaren sydäntä lähellä.

– Olen luonteeltani yöeläjä ja aina tykännyt liikkua luonnossa. Revontulien kuvaamisessa nämä asiat yhdistyvät, Saari kertoo.

Tämän vuoden maaliskuussa Nautelankoskella näytti tältä. Kuva: Kari Saari.
Kari Saari neuvoo revontulien kuvaajaa: Pohjoistaivaalle valosaastetta heijastuu mahdollisimman vähän, sillä sinnehän revontulet keskittyvät. Riippuu paljon säästä, paljonko valosaaste häiritsee. Kostealla ilmalla siitä on enemmän haittaa.
Tämän vuoden maaliskuussa Nautelankoskella näytti tältä. Kuva: Kari Saari.

KURJENRAHKAN kansallispuisto Pöytyällä ja Nautelankoski Liedossa ovat Kari Saaren lempipaikkoja revontulien kuvaamiseen. Myös Haunisten allas Raisiossa on yllättävänkin hyvä paikka kuvata, vaikka sijaitseekin lähellä Raision valoja.

Tärkeintä on, että pohjoistaivaalle valosaastetta heijastuu mahdollisimman vähän, sillä sinnehän revontulet keskittyvät.

– Riippuu paljon säästä, paljonko valosaaste häiritsee. Kostealla ilmalla siitä on enemmän haittaa.

Kurjenrahkalla Saari kuvaa mielellään suolla pitkospuilla seisten tai Savojärven rannalla.

– Veden heijastukset tuovat mukavan lisän revontulien kuvaamiseen, hän kertoo.

Saari käy vuosittain myös Lapissa kuvaamassa revontulia.

– Lapissa revontulet näkyvät, kun katsoo suoraan ylös päin. Täällä Etelä-Suomessa ne näkyvät horisontissa, mutta samoja revontulia ne ovat täällä kuin Lapissakin, Saari sanoo.

Sosiaalisesta mediasta on paljon apua revontulien kuvaamisessa. Esimerkiksi Revontulikyttääjät-ryhmässä on lähes 30 000 jäsentä. Ryhmässä jäsenet vaihtavat tietoja ja ajatuksia revontulihavainnoista ja -ennusteista sekä valokuvaamiseen liittyvästä teknologiasta.

 

Fakta: Revontulet

  • Revontuulten energia on peräsin auringosta.
  • Revontulivalo syntyy maan yläilmakehässä noin 100–200 kilometrin korkeudessa.
  • Ilmiö syntyy, kun auringosta lähtee hiukkasia avaruuteen ja aurinkotuuleksi kutsutun virran hiukkasia päätyy maan ilmakehään.
  • Revontulet synnyttävä prosessi on sama kuin esimerkiksi loisteputkessa: ylhäältä alaspäin maan magneettikentän suuntaisesti syöksyvät elektronit törmäävät ionosfäärin happiatomeihin ja typpimolekyyleihin, jotka virittyvät hetkeksi korkeampaan energiatilaan.
  • Viritystilan purkautuessa viritysenergia vapautuu fotonina eli valona.
  • Lähde: Ilmatieteen laitos

 

Teksti: Asko Virtanen. 

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän