Teksti: Julian Rauhaniemi
Roni Alho starttasi 1. syyskuuta hiukan tavanomaista pidemmälle mopomatkalle. Turkulaismies käynnisti Pappa-Tunturinsa kotikaupungissaan ja suuntasi kohti Gibraltaria.
Haastatteluhetkellä 15. syyskuuta Alho on Ranskassa. Kokonaismatkasta (noin 3 800 kilometriä) oli tuolloin jäljellä alle puolet (noin 1 500 km).
Vaikka Pappa-Tunturilla köröttely ei ole varsinaisesti mitään huimapäistä hommaa (mopon keskinopeus on noin 40 kilometriä tunnissa), Alho suhtautuu haasteeseensa hyvällä huumorilla.
– Reissu on sujunut mukavasti muutamaa vastoinkäymistä lukuun ottamatta. Minun kanssani on otettu valokuvia, ja olen saanut paljon uusia ystäviä, koulukiusaamisen vastaista työtä pitkän matkan mopoilulla näkyväksi tekevä Alho iloitsee.
– Vaikuttaa siltä, että tempauksellani on positiivinen vaikutus, hän jatkaa.
Vastoinkäymisiä on aiheuttanut lähinnä Pappa-Tunturin kytkin.
– Kytkin petti reissun toisena viikonloppuna lähellä Belgian rajaa. Koska mopoa ei saanut viikonloppuna huoltoon, olin kolme ylimääräistä yötä hotellissa, Alho toteaa.
– Kytkin vaihdettiin, mutta uudessakin on ongelmia. Se luistaa, ja varaosat lähetetään lentokoneella Hollannista, hän kertoi haastattelupäivänä ja uskoi jatkavansa kohti Gibraltaria heti seuraavana.
ALHO ON harrastanut pitkän matkan mopoilua aiemminkin. Edellisten matkojen alkupiste on sijainnut Alhon entisessä kotikaupungissa Salossa, ja ne ovat suuntautuneet Suomen pohjoisimpaan kylään Nuorgamiin (kokonaismatka 1 373 kilometriä) ja Norjan Nordkappiin (1 600 km).
Edellä mainitut reissut ajoittuivat vuosille 2018 ja 2019. Niistä jälkimmäisen Alho körötteli tämänvuotiseen tapaan Pappa-Tunturilla.
Gibraltarin koettelemus on kilometreiltään yli kaksi kertaa pidempi kuin Salo–Nordkapp-väli. Alho arvioi elokuussa ennen lähtöään, että hän saattaisi ennättää perille parissa kolmessa viikossa.
– Tämänhetkinen arvioni on, että matka kestää vielä 8–10 päivää, Alho uumoili 15. syyskuuta.
Hän uskoo reissun vievän kaiken kaikkiaan siis kolmesta kolmeen ja puoleen viikkoon.
Ennen matkaa Alho väläytteli mahdollisuutta siihen, että hän kulkisi paluumatkansakin mopolla. Nyt mies on luopunut ideasta, ainakin pääpiirteittäin.
– Olen suunnitellut ajavani vielä Euroopan läntisimpään pisteeseen, eli Portugalissa sijaitsevaan Cabo da Rocaan. Suomeen asti tuskin kuitenkaan mopoilen. ”Pappiksessa” on kaikkea pientä vikaa, eikä esimerkiksi varaosien saaminen ole järin helppoa, Alho selittää.
ELOKUUN LOPULLA monet mopomatkaa koskevat asiat olivat vielä hämärän peitossa. Lähtisikö Alhon mukaan erillinen huoltoauto? Missä hän viettäisi yönsä? Kuinka paljon tavaraa mahtuisi mukaan?
Alho paljasti syyskuun puolivälissä, että huoltoautoa karavaanissa ei ole, mutta henkilökohtainen assistentti kylläkin.
– Hyvä ystäväni Sari Kares on mukanani. Olen hänelle hyvin kiitollinen, Alho suitsuttaa ja kertoo Kareksen kulkevan matkaa henkilöautolla.
Elokuussa Alho uumoili majoittuvansa reissun ajan retkiteltassa. Teltan hän kertoo olevan varmuuden vuoksi mukana, mutta yöpyminen on ainakin haastatteluhetkeen asti tapahtunut hotelleissa ja hostelleissa.
– Tanskassa pääsin majoittumaan erään ihanan pariskunnan luo, Alho mainitsee.
Kysyttäessä onko jokin maa, tapaaminen tai muu hetki jäänyt erityisesti mieleen, Alho mainitsee Hollannin ja hollantilaiset ihmiset.
– Upeita ukkoja, hän kiteyttää.
– Mutta en halua sen enempää lokeroida paikkoja tai ihmisiä. Vastaanotto on ollut kaikkialla sydäntä lämmittävä.
RONI ALHON tuorein päivitys Facebookissa kertoo, että mies ja Pappa-Tunturi pääsivät perille Gibraltariin sunnuntaina 25.9.
Vain pari päivää ennen määränpäätä mopo näytti hajonneen kokonaan. Alho kaivoi kuitenkin paikallisilta harrastajilta todennäköisesti 1970- tai 1980-luvulta peräisin olevan espanjalaisen mopon takakeskiön ja matka pääsi kuin ihmeen kaupalla vielä jatkumaan alkuperäisellä kulkuneuvolla.