Sadanta jakoi sadon – katso sääasemakuvista erot neljän alueen välillä

0
Syyskuun alussa kylvetty ruis on oraalla, mutta tämän vuoden sato on jo korjattu. Hannu Eskola ja Martti Tytykoski summaavat, että olosuhde-erot olivat melkoiset ja satotasoissa tuli eroja , koska sadanta vaihteli niin merkittävästi.

Loimaa/Alastaro

– Loimaan länsipuolella oli keskimääräistä parempi sato, alastarolainen Martti Tytykoski ja Kojonkulmalla maata viljelevä Hannu Eskola sanovat ja summaavat, että se oli jo sademääristä pääteltävissä.

Viljelijät jakavat sääasemiensa tietoa toisilleen ja niistä näkyi, että etelä- ja itäpuolella Loimaata oli jo liian kuivaa.

– Ja joka tapauksessa oli kuiva kasvukausi.

Asemien mukaan seudulla satoi eniten Ypäjänkylässä, jossa sateiden kokonaismäärä toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin oli 141 milliä. Toiseksi suurin se oli Alastaron Ilolassa, 137 mm. Esimerkiksi Mellilän Isossaperässä sadanta oli 100 milliä ja Suokulmalla jäätiin jopa sen alle (92 mm).

Isoin sadanta oli kesän aikana Ypäjänkylässä, yli 140 milliä.
Alastaron Ilolassa satoi lähes 140 milliä.

Sen viljelijät ovat panneet merkille, että nykyään sateet ovat kuuroluonteisia ja siksi kovin paikallisia.

Suokulmalla satoi kolmanneksen vähemmän kuin esimerkiksi Ypäjänkylässä.

 

 

 

Sadanta Mellilän Isossaperässä kesän aikana oli noin 100 milliä.

– Harvoin tulee enää sateita, jotka kastelisivat kerralla koko eteläisen Suomen.

Sen vuoksi satotaso saattaa vaihdella kovastikin jopa vierekkäisillä kylillä.

– Vehnät ja kaurat ovat ehkä parhaiten onnistuneet, Hannu Eskola arvioi omaa satoaan ja miehet tietävät, että herneen suhteen vuosi on paras mikä on ikinä ollut ja myös nurmisato oli hyvä – ainakin paikoitellen.

Talvi teki tosin totaalituhon syysviljoille ja kun syysviljapeltoja jouduttiin perustamaan uudelleen, se toi kustannuksia ja myös satopotentiaalia menetettiin. Toisaalta talven jäljiltä oli maassa hyvä kosteus kevätkylvöille.

Elokuun lämpö ja kuivuus puolestaan kiihdyttivät syystöitä.

– Kuukauteen vedin kaikki puinnit ja kylvöt tosi kiiruulla, Martti Tytykoski laskee.

– Pitkään oli niin, että tukien osuus oli puolet viljelijän tuloista.

Toki myös tukien määrä on pikkuhiljaa pienentynyt – Martti Tytykoski arvioi, että jopa neljänneksen verran hänen parikymmenvuotisen viljelijätaipaleensa aikana.

Nyt tilanne on hänen mukaansa kannustavampi yrittäjälle, kun viljan hinta on noussut. Hän kyllä toteaa, että samalla myös riskitaso on ”järkyttävästi” noussut.

– Viljatilan kannattavuudelle tuotantopanosten oston ja viljan myynnin ajankohdilla on valtava merkitys, molemmat viljelijät toteavat.

Epävarmuutta on ilmassa ja viljelijät seuraavat nyt markkinoita tavallista aktiivisemmin. Myös maailmantilanne vaikuttaa – kukaan ei esimerkiksi osaa sanoa, miten Ukrainasta pääsee vilja maailmalle.

– Ukrainan sato on 30-kertainen Suomeen verrattuna, Martti Tytykoski huomauttaa.

– Omalla toiminnalla on nykyään aivan eri tavalla vaikutusta tulokseen.

Satoa kannattaa siksi yrittää saada enemmän ja siksi molempien pelloilla pidetään yllä ja parannetaan maan kasvukuntoa.

– Se työ on jatkuvaa ja pitkäaikaista.

Ja myös varautumista.

– Hyväkuntoinen maa kestää paremmin sekä poutaa että kovaa sadetta.

Se tarkoittaa, että salaojien tulee olla kunnossa, maata kalkitaan ja pelloilla on monipuolinen viljelykierto.

Ja käytetään syyskasveja – talven tuhot eivät saaneet kumpaakaan vähentämään syysviljoja, jota heillä on noin kolmannes peltoalasta.

– Syysviljely on täällä satoperusta, samoin aikainen korjuu.

Vilja yritetään saada aikaisin pellolta pois, jotta varsinkin öljyllä kuivaavat saisivat säästettyä kustannuksissa ja säästettäisiin myös maan kasvukuntoa.

– Kyllä se pellon rakenteeseen vaikuttaa, jos ajelee painavilla koneilla märillä keleillä, Hannu Eskola sanoo.

Saiko syyskasvien maine pysyvän kolauksen?

Loimaan seutu
Sari Holappa
– Palattiin normaaliin kahden huonon vuoden jälkeen, kasvintuotannon asiantuntija Jarmo Pirhonen ProAgrialta arvioi satokautta ja toteaa, että pitkästä aikaa saatiin niin sanottu normaali talvi, joka on hyvä savimaille.
Kaudesta on hänen mukaansa jäänyt viljelijöille positiivinen vire. Takana kaksi tosi kuivaa kesää, ja vaikka tämäkin kesä oli helteinen, nyt päästiin parempaan satotasoon kuin kahtena edellisenä kesänä.
– Paikallisuus korostui tänä vuonna, kun on tätä kuivuutta. Jotkut kärsivät veden puutteesta jo toukokuussa, vaikka yleensä se alkaa vasta juhannuksen tienoilla.
Syyskylvöisiä kasveja oli paljon ja ne menivät hänen mukaansa ”aivan pommiin”. Ne kylvettiinkin keväällä uudestaan.
– Syyskasveille on huono, ettei ollut kuiva talvi vaan kelin sahaamista ja siitä muodostuu jäätikköä. Ja vaikka lumi säilyikin, niin lumen alle muodostui jäätä, joka on perussurma. Ehkä alkukevään vaihtelevat kelit olivat niille lopullinen niitti.
Nyt on hänen mukaansa merkkejä, ettei syyskasveja olla laittamassa yhtä paljon kuin viime vuonna, joka tosin oli niiden ennätysvuosi.
– Viime vuonna oli paljon uusia syysviljelijöitä, ja into kyllä lopahti monilla, kun ei saanut edes siemeniä omasta pellosta.
Siemeniä oli muutenkin heikosti saatavissa, hän toteaa.
– Siementuottajilla ei ollut niitä myöskään.
Syysohra on tuloillaan uutena.
– Into toki laimeni viime talven jälkeen, koska sadon tuho oli sata prosenttia.
Ne ovat kylmänarkoja, samoin syysöljykasvit, joita hän luonnehtii muotilajikkeiksi – niitä on koitettu viljellä jo useana vuonna.
– Se on kerran tai kaksi kymmenessä vuodessa, kun niissä onnistutaan, ja nytkin vastoinkäymiset alkoivat heti. Kirvat ovat syöneet jo nyt kovalla tahdilla niitä, koska ne kylvettiin heinä-elokuun vaihteessa.
Samoin on tuloillaan ruisvehniä, niin syys- kuin kevätlajikkeita. Se on nimensä mukaisesti rukiin ja vehnän risteytys.
– Niitä kasvatetaan melkein kuitenkin omille eläimille rehuksi.