KIRJOITTAJAVIERAS Saako sanoa – saako ajatella?

0
LL Arkisto/TS Kuvaaja: Riitta Salmi

En ole pääministerinpalvoja. En ole soteuskovainen. En luota uuteen taloustieteeseen, jossa velkaa voi ottaa surutta ja jättää sen maksamatta. Uskon siihen, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Muun muassa näistä aiheista olen kirjoittanut kolumneissani viime vuosina.

Olen tottunut läntiseen viestintään, saan sanoa mielipiteeni julkisuudessa ilman ennakkosensuuria. Silloin tällöin saan syvää halveksuntaa näkemyksistäni. Kestän sen ja kannan vastuun omista sanomisistani.

Saan Suomessa jopa ajatella enemmän kuin kirjoitan. Tämä ei suinkaan ole kaikkialla maailmassa mahdollista. Erityisesti mietin tällä hetkellä Venäjän sananvapaustilannetta ja Putinin sotaa Ukrainassa.

Venäjällä on otettu käyttöön helmikuussa käynnistetyn hyökkäyssodan jälkeen tiukat medialait. Verkkosivustoja on kielletty, televisiokanavat lähettävät Putinille kuuliaista propagandaa, osa uutissivustoista on siirtänyt toimintansa pois Venäjältä tai lopettanut toimituksensa kokonaan. Muun muassa Helsingin Sanomien verkkosivujen lukeminen on estetty. Venäjältä poismuuttaneet toimittajat eivät voi kertoa olinpaikkaansa. Putinin käsi ulottuu Venäjän rajojen ulkopuolelle.

Ne kansalaiset, jotka uskaltavat kutsua sotaa sodaksi, pidätetään. He voivat saada ja ovat jo saaneet pitkiä vankeustuomioita. Laki koskee myös Venäjällä olevia ulkomaalaisia. Uutisia lukiessa tulee epätodellinen olo.

Etsin kirjahyllystäni George Orwellin kirjan Vuonna 1984 . Romaanin sanotaan olevan varoitus totalitarismista, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille.

Orwellilaisessa maailmassa historiaa vääristellään, isoveli valvoo kansalaisia, ihminen voi tehdä ajatusrikoksia. Yhteiskunnassa puhutaan uuskieltä, jossa sota on rauhaa ja tietämättömyys on voimaa. Ajatuspoliisi etsii ajatusrikollisia. Onko Venäjästä tullut maa, jossa vallanpitävät kontrolloivat ankarasti politiikkaa, kulttuuria, taloutta, koko yhteiskuntaelämää?

Venäjän turvallisuuspalvelu FSB on tehnyt hyökkäyssodan alkamisen jälkeen näyttäviä pidätyksiä. Kuolemansairaan fyysikko Dmitri Kolkerin pidätys epäiltynä maanpetoksesta on nähty lännessä FSB:n kampanjana rajoittaa akateemisen maailman ajattelunvapautta. Yliopiston rehtori Vladimir Mau pidätettiin epäiltynä korruptiosta. Tärkeää ei ole, pitääkö syytös paikkansa, tärkeää on muistuttaa kansalaisia siitä, kuka päättää heidän kohtalostaan ( HS 13.7.). Isoveli valvoo.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus päättyy: ”Nyt Venäjällä hallitsee turvallisuuspalveluiden logiikka, jossa tärkeintä on valvoa ajattelun puhtautta.

Se on työtä, jossa valmista ei tule koskaan. Uusia epäilyttäviä ryhmiä ja ihmisiä löytyy aina. Eikä juuri kukaan ole turvassa.”

Sanonko vai en, ajattelenko vai en? Moni maailmassa joutuu kysymään näitä itseltään.

Päivi Nummela

eläkkeellä oleva kauppaopettaja

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän