Tämä tiedetään hyvin terveydenhuollossakin. Samoin siellä tiedetään se, että lääkäreitä ja hoitajia ei kaikkiin odotuksiin riitä ja asioita pitää tehdä yhä vain fiksummin.
Loimaalla – ja monessa muussakin paikassa, jonoja puretaan ja niiden syntymistä estetään luottamalla yhä enemmän hoitajien osaamiseen ja ammattitaitoon (s. 5).
Ja miksei luotettaisi, onhan sairaanhoitajien koulutus monipuolinen, vaativa ja kestoakin sillä on ainakin 3,5 vuotta. Terveydenhoitajilla neljä vuotta. Monet toki kouluttautuvat vielä senkin päälle jatkuvasti ja keräävät luonnollisesti kokemusta töissä.
Lääkärin vastaanotollekin terveyskeskuksessa tietenkin pääsee, jos hoidon arvioinnissa se tarpeelliseksi arvioidaan. Monissa asioissa hoito kuitenkin etenee hoitajan käsissä, joka tarvittaessa tietenkin konsultoi lääkäriä ja jonka tukena on myös kokonainen tiimi.
Hoitajien palkkakiistan aikana julkisuus ja kahvipöytäkeskustelut olivat täynnä kannanottoja hoitajien ja heidän työnsä arvostuksen puolesta.
Nyt meillä on tilaisuus osoittaa arvostusta myös käytännössä. Meitä siis hoitavat ammattilaiset, ei lääkäri ja ”joku hoitaja vaan”, eikö niin?