Kansallinen Astetta alemmas -energiansäästökampanja käynnistyi tällä viikolla.
Kampanjasivuilla kerrotaan, kuinka Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut koko Euroopassa haastavan energiatilanteen.
Haastava lienee kiertoilmaus sille, kuinka Venäjä käy Ukrainan sodan ohessa energiasotaa länsimaita, etenkin Eurooppaa vastaan.
Näin jälkeenpäin en voi välttyä kysymästä, olisikohan paikoin Euroopassakin pitänyt miettiä kaksi kertaa, ennen kuin rakennettiin energiariippuvuutta epädemokraattisesti hallittuun ja laajentumishaluiseen Venäjään.
Kaiketi se oli kannattavaa ummistaa silmiä tietyissä paikoissa, jos kyse oli taloudellisesta hyödystä.
Kansallinen energiansäästöä koskeva kampanja tarjoaa säästövinkkejä, joilla energiakriisiä voidaan hillitä ja säästää rahaa.
Vinkit tulevat kohdallani tarpeeseen sen jälkeen, kun energiayhtiö ilmoitti korottavansa talviarkipäivän kilowattitunnin hinnan jo lähes 50 senttiin sähkösopimuksessani. Hiljattain umpeutuneeseen määräaikaiseen sopimukseeni verrattuna sähköenergian hinta on noin seitsenkertainen.
Myönnän, että tähän saakka sähköenergia oli sen verran halpaa, ettei sitä tullut oikein edes ajatelleeksi, mutta pitikö sitä nyt ihan toiseen ääripäähän siirtyä.
Jos hinta pysyy tällä tasolla pidempään, arvioin karkeasti tarvitsevani vuotuisen sähkölaskuni maksamiseen sellaisen kolmen kuukauden nettopalkan, kun sähkönsiirto lasketaan mukaan. En edes uskalla kuvitella summia niillä sähkölämmitteisillä talouksilla, joilla sähkön vuosikulutus on esimerkiksi 20 000 kilowattituntia tai enemmän.
Kohdallani kyse on sentään vain ostovoimani heikkenemisestä, mutta entä ne kotitaloudet, joiden tulot ovat tähänkin saakka riittäneet nippa nappa menoihin – jos aina sitäkään. Kuinka moni on osannut varautua tällaisiin lisämenoihin henkilökohtaisessa taloudessaan?
Yhteiskunnassamme onkin käynnissä melkoinen tulojen (vai pikemminkin kustannusten) uudelleenjako, kun huomioi vielä sen, miten kustannukset tuntuvat kohoavan nyt vähän joka paikassa. Turhautumista ei vähennä se, että kuluttajan on aika vaikea arvioida sitä, perustuvatko kaikki hinnankorotukset ihan oikeaan, todelliseen kustannusten nousuun.
Vaikka kuinka harmittaa ja tuntuu epäreilulta, muistutan itseäni siitä, kuinka nämä taloudelliset vaikutukset ovat ainakin omalla kohdallani pieniä siihen verrattuna, mitä ukrainalaiset joutuvat kokemaan sodan seurauksena.
Maksan kohonneet kustannukset hammasta purren, kunhan länsimaiden rivit pysyvät tässä asiassa yhtenäisinä ja osoitamme Putinille, että me kestämme.
En yksinkertaisesti pysty käsittämään sitä, miten voisimme jatkaa tässä tilanteessa elämää ja kauppaa Venäjän kanssa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut Ukrainassa.
Kaikkein mielettömintä olisi taipua ja antaa periksi kaiken tämän jälkeen.
Lari Kiviranta