– Vanhin tytär oli juuri syntynyt heinäkuussa, kun syyskuussa tähän tultiin, Riitta Fält muistaa ja kertoo muuttaneensa Papalintie 2:een parikymppisenä vauva kainalossa.
Ypäjän kunnan ainoan vuokrakerrostalon viisikymppisissä juhlittiinkin myös talon pitkäaikaisimman asukkaan asumisen vuosia.
Vuosien varrella kahden lapsen perhe asui välillä isommassa asunnossa. Lasten muutettua pois kotoa ja miehen kuoltua hän asuu jälleen kaksiossa.
Nyt Papalintielle poikkeaa usein jo lapsenlapsi Daniel.
Talolle Riitta Fält on ollut muutakin kuin asukas, sillä hän toimi vuosia myös sen talonmiehenä ja luopui hommasta vasta kolmisen vuotta sitten.
– Ihan mukava on ollut asua. Tästä on lyhyt matkakin joka paikkaan, kun ei ole autoa.
– Kun asutaan pitkään, se tarkoittaa, että viihdytään, Ypäjän tekninen johtaja Jouko Käkönen sanoo tyytyväisenä.
Kerrostalon rakensi aikoinaan rakennusyhtiö A. Puolimatka ja kerrosalaa siinä on 900 neliötä.
– Rakentaminen maksoi 631 000 markkaa ja vuonna 1999 tehty peruskorjaus 437 435 euroa, Jouko Käkönen luettelee.
Papalintie 2:n lisäksi Ypäjän kunnalla on muissa asunto-osakeyhtiöissä yksittäisiä asuntoja ja vuokra-asuntoja kaikkiaan 150.
– Vuokralaisia riittää, käyttöaste on yli 90. Isommilla asunnoilla on vähemmän kysyntää.
Asuntosihteeri Riina Vuorisen mukaan tyhjiiä asuntoja ei ole montaakaan ja hakemuksiakin asuntoihin on sisässä.
Hevosopistolaisia on asunut talossa paljon.
– Oikein mukavia ovat. Toiset hevostytöistä ovat oikein puheliaitakin, talossa myös asuva Sirpa Salo sanoo.
Nyt taloon on tullut kansainvälistäkin väriä. Kakkukahville tulikin ukrainalainen Hanna ja hänen pieni poikansa Matvij – kutsun Hanna oli huomannut ilmoitustaululla ja kääntänyt sen puhelimen käännösohjelmalla.
24 vuotta talossa asunut Anna-Liisa Hämäläinen kertoo pienen pojan olevan niin suloinen, kun hän viittaa talon vanhempiin herroihin ”paappa”-nimityksellä.
Asukkailla on ollut tapana moikata uusiakin tulijoita.
– Eräs opiskelija asui tässä vuoden ja kun hänen vanhempansa kävivät ja tulivat muuttamaan häntä, tutustuttiin heihinkin niin että saatiin syyskorttikin ja terveiset juuri, Sirpa Salo kertoo.
Kaikki eivät ole asuneet vuosikausia ja vaihtuvuutta on toki ollut.
– Kun olisi pistänyt kaikki ylös, olisi pitkä rivi ihmisiä, Riitta Fält pohtii.
Maailman tuuliin eivät ole kaikki muuttaneetkaan hävinneet, sillä taloon on palattukin, Jouko Käkönen tietää.
Ja miksi ei olisi, kun asukkaat kehuvat taloa rauhalliseksi ja kunnallakaan ei ole ollut asukkaissa moittimista.
Ei ihan ole liioiteltua sekään, että vertaa talon väkeä perheeseen.
– Mieheni on Riitan veli, Sirpa Salo sanoo Tauno-puolisostaan.
Talon ohi kulkevat ihmiset tietävät, että talon väkeä istuu usein ulkona yhdessä. Nyt penkit on jo talveksi viety pois.
– Välillä tehdään treffit ulos. Sovitaan vaan, että silloin mennään, Sirpa Salo kertookin mutkattomasta kokoontumistavasta.
Puheenaiheita on kuulemma laidasta laitaan ja muun muassa televisio-ohjelmat käsitellään.
– Salkkarit ainakin, Jouko Käkönen kysyy ja saa virneen vastaukseksi.