Loimaa/Niinijoki
– Sulo Vileniksi haukkuvat, Pasi Markula sanoo virnuillen.
”Kun halvalla sain” oli 1980-luvun Tankki täyteen -tv-sarja ssa seikkailleen huoltoasemayrittäjän usein toistama lause ja saman sanonnan ovat kaverit kuulleet puikahtavan myös Pasi Markulan suusta. Vanhat tavarat löytävät miehen luo melkein itsestään, vaikka jokunen on kuulemma kyllä pitänyt ihan itsekin hakea…
Loimaalaisten kauppojen vanhoja kylttejä on helppo vielä säilöä talteen, mutta hieman päänvaivaa tuottaa jo esimerkiksi ikämiessarjan puimakoneiden saaminen katon alle.
Vanhojen tavaroiden viehätystä hän ei osaa oikein selittää.
– Paitsi että inhoan kaikkien uusien tekniikoiden ja vempaimien opettelemista.
Tällä hetkellä isoin aarre on vastikään löytynyt puhelinkoppi. Sen lumon syy on selvillä kyllä.
– Sellaista ei ole kellään.
Verenperinnökseen hän viehtymystä vanhaan tavaraan arvelee. Lapsuudenkodissa on kotimuseo ja hänen kesällä edesmennyt äitinsä tapasi muun muassa tehdä tienpäähän nukkeja tervehdykseksi kulkijoille.
– Ehkä puhelinkoppikin saa sisäänsä vaikka joulupukin joku joulu.
Äidin poismenon vuoksi ei ehkä vielä tänä vuonna. Samasta syystä myös omia 5-kymppisiä ei vietetä huomenna sunnuntaina, vaan juhlinta on siirretty jonnekin tulevaisuuteen.
– Nyt ei ole fiilistä.
Verenperintönä on tullut myös vaikuttaminen, Pasi Markula tuumii ja laskee, että viisi-kuusi sukupolvea on heidän suvustaan jo ainakin ollut hoitamassa yhteisiä asioita – muun muassa perustamassa Suomen vanhinta osuuspankkia Niinijoelle.
– Ei pelkkä valittaminen auta, itse täytyy lähteä tekemään, epäoikeudenmukaisuutta, jahnausta ja hitautta inhoava järjestökonkari sanoo.
Tehtäviä on kertynyt niin kunnallispolitiikassa, reserviläisissä, Yrittäjissä, Round Table -järjestössä, pankissa ja maaseudun kehittämishankkeissa.
Työntöäkin on luottamustehtäviin ollut.
– Varmaan siksi monet on sanoneet, että mene sinä, kun minä saan suuni auki.
Hän myöntää, että joskus jopa vähän kärjistääkin valmiiksi vahvoja kantojaan tarkoituksella.
– Pitää saada keskustelua aikaan.
Hän ei kaihda kunnon väittelyä ja arvostaa ihmisiä, joiden kanssa voi railakkaastikin keskustella niin, ettei kumpikaan suutu. Keskustelua hän rakastaa niin, että kuuntelee sekä pellolla että muissakin töissään mieluummin ”kalkkisten kanavan” keskusteluohjelmia kuin musiikkia.
– Kaupunginhallituksessa keskustellaan ja siellä ei ole enää yhtä jyrkkiä blokkeja kuin aiemmin, Meidän Loimaa -ryhmän kaupunginvaltuutettu kiittää ja toivoo, että valtuutetut pääsisivät viettämään illanistujaisia, joissa voisi tutustua toisiin ja keskustella vapaasti.
– Se auttaisi ymmärtämään toisten ajatusmaailmaa.
Omaa valtuustoryhmäänsä hän suitsuttaa nimenomaan keskustelusta.
– Keskustelemme tasavertaisesti. Kukaan ei sanele.
Keskustan listoilta aiemmin kolme kertaa valtuustoon valittu, sen mandaatilla kaupunginhallituksessa istunut ja usean lautakunnan puheenjohtajana toiminut Pasi Markula toteaa Meidän Loimaa -ryhmän perustamisesta, ettei sitä ole suunnattu muita vastaan.
– Me emme kenenkään ääniä pysty viemään. Itse ihmiset äänensä antavat.
Noin puoli vuotta ennen kesän 2021 kuntavaaleja perustettu paikallinen liike sai Loimaan kaupunginvaltuustoon heti viisi valtuutettua.
Pasi Markula tunnustautuu avoimesti ja anteeksipyytelemättä pessimistiksi, mutta ei silti halua uskoa väestöennusteen lupaamaan väen vähentymiseen Loimaalla.
– Ei pidä tyytyä siihen, että ollaan kohta joku 12 000 asukkaan kaupunki. Ei sopeuteta toimintaa ennusteen mukaan, vaan koitetaan muuttaa ennustetta.
Täällä muualta töissä käyviin ja täältä lähteneisiin pitää hänen mielestään ottaa yhteyttä ja näyttää kädestä pitäen, mitä kaikkea täällä yli 15 000 asukkaan kaupungissa on.
– Nykypäivän ihminen vaatii henkilökohtaista markkinointia.
Hän näkee kotikaupunkinsa tilanteessa paljon hyvää: uutta hallia nousee, työpaikkoja on ja tulee ja vanhatkin yritykset laajentavat.
– Meillä on kaikkea A:sta Ö:hön. Ollaan tässä kuuluisassa Helsingin, Tampereen ja Turun kolmiossa. On lennot ja laivat lähellä, on kohtuuhintaista asumista ja harrastamista, on koulut, ammattikoulu Novida myös.
– Itsekin opiskelen siellä juuri, samoin poikani Matias.
Pojasta tulee sähkömies, isällä on taskussa jo logistiikan perustutkinto aikuisopiskelijana ja tavoitteena on saada edelleen lisää kirjaimia ajokorttiin. Alanvaihtoa maanviljelijä-nostinvuokrausyrittäjä ei suunnittele, vaikka töitä olisi varmasti tarjolla kuljetusalalla.
– Linja-auton kuljettajia kysytään meidänkin opettajalta koko ajan töihin.
Entisellä Loimaan Yrittäjien pitkäaikaisella puheenjohtajalla on sormi yrittäjien pulssilla edelleen, paljolti laajan tuttavapiirin ansiosta.
– Osaajapula on kaikilla aloilla. Se on yrityksissä nyt jopa isompi ongelma kuin rahansaanti.
Vanhojen tavaroiden viehätystä hän ei osaa itsekään oikein selittää.
– Paitsi että inhoan kaikkien uusien tekniikoiden ja vempaimien opettelemista.