KOLUMNI: Hola, hello ja moikka

0
Perinteinen hondurasilainen aamiainen. Takana rapeaksi paistettua keittobanaania (platanos) ja etualalla papuja hienoksi jauhettuna.

Sukuun tuli amerikkalainen. Hän jää Suomeen. Saan aitiopaikan seurata, millä tavoin sujuu asettuminen Suomeen. Siihen, että saa kansalaisuuden, tarvitaan monta vaihetta. Avioliiton solmiminen ei riitä.

Tehtävä ei siis ole vallan vähäinen. Edessä on kielen oppiminen ja paikan löytäminen maassa, joka kylläkin toivoo ulkomaista työvoimaa. Nuoria ihmisiä suoristamaan ikävinoumaa.

Aion hyötyä tilanteesta. Koska yritän ymmärtää minkälaista on olla vieraassa kieliympäristössä, olen luvannut opetella uuden espanjan sanan aina, kun tulokas oppii suomea. Hän on kaksikielisestä perheestä, ja yhteinen kielemme on englanti. Ainakin vielä. Se saattaa ajan myötä muuttua moneen kertaan erinäisiksi sekoituksiksi.

Nyt käytössä ovat rinnakkain hola, hello ja moikka. Ja halaus.

Kokemusten vaihto arjessa on mielenkiintoista. Mämmiä ei ole maistatettu, nakkikastiketta kyllä, ja saunassa on käyty. Itse olen saanut aamiaisella viipaleina rapeaksi paistettua keittobanaania. Maahantulijan hondurasilaiset sukujuuret ovat nykyisestä amerikkalaisuudesta huolimatta vahvassa kunniassa varsinkin keittiössä. Tulokkaan äidinäidin kokkailut tuovat meidänkin lautasillemme papuja ja avokadoa, tomaattikastiketta ja maissitortiljaa.

Limen kirpeys on myös tullut tutuksi, ja olenkin antanut teksasilaislähtöiselle mausteseokselle nimeksi kirpeä puraisu. Se saa vesimelonin ja tuoreen kurkun maistumaan ihmeen hyvältä.

Nuorista ihmisistä kun on kyse, niin burgerit, pizza ja kaikki kana, mikä on ”crisp”, on valtameren molemmin puolin suosikkiruokaa. Kulttuurivaihto ei siis mene pelkästään äärestä laitaan vaan siihen löytyy myös vahva yhteinen maku. Joulusta tulee taatusti mielenkiintoinen suomalais-amerikkalais-hondurasilainen juhla. Perinteet kunniaan, mutta paljon uuttakin voi oppia ja omaksua.

Puhutun kielen lisäksi tulokkaan pitää oppia mittajärjestelmä. Kuinka pitkä matka sinne on? Kysymykseen on toistaiseksi kaksi vastausta, kilometreissä ja maileissa. Kompromissi on ollut muuttaa vastaus minuuteiksi, kun olemme matkalla jonnekin. Aikamääreet ovat samat. Pakkasen ymmärtäminen taas vaatii jo fahrenheiteja ja celsiuksia.

Sanaan maahanmuuttaja liittyy Suomessa myös kielteisiä kaikuja. Meidän perheeseemme tullut uusi jäsen on rakas ja heti perhepiiriläinen. Hänet yhä paremmin tuntemaan oppiessaan voi laajentaa käsitystään siitä, että tehdä asiat suomalaisella tavalla ei ole oikeampi tai väärempi kuin jokin muu, mutta on erilaisia tapoja. Kun kahden maan kansalaiset sovittelevat elämäntapojaan yhteen, arki alkaa hammastahnan valinnasta kaupassa.

Talven tullen menimme buy you a warm takki. Kun elää ensimmäisen talven läpi Suomessa, on jo yksi kotoutumiskoulu käyty, varsinkin kun vertaa Teksasin säihin. Ja minä ihmettelen: lapselleni on kasvanut puoliso tuolla toisella puolella maailmaa, ja nyt he ovat täällä yhdessä!

Houston, ei mitään ongelmaa. Rakkautta vain, ja se näyttääkin olevan melkoinen voima.

Anu Salo

anu.salo@loimaanlehti.fi

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän