KOLUMNI Kenen tulee vahtia kartanon jahtia?

0
Kuvituskuva: LL arkisto

Helsingin Eläintarhanlahti ei suinkaan ole saanut nimeään siitä, että paikalla sijaitsi joskus eläintarha. Sen sijaan nimi kopioitiin trendikkäänä pidetyn Tukholman Djurgårdenista, joka oli alun perin Ruotsin kuninkaan metsästysmaita.

Myös Suomessa eliitti on harrastanut pitkään riistaeläinten metsästystä ja tarhausta. Viime viikolla uutiseksi nousi Toivonojan kartanon kuusipeurojen tarhaus. Tarhasta on päässyt karkuun kuusipeuroja, joista on aiheutunut haittaa alueen ihmisille, kun peurat ovat tuhonneet esimerkiksi peltoja. Kuusipeura sekoittuu helposti valkohäntäkauriiseen, joka on tuotu Suomeen alun perin 30-luvulla Laukon kartanonomistajien riistaharrastuksen myötä.

Vieraslajien levittäminen on tavallisesti laitonta, mutta se ei koske metsästettäväksi tarkoitettua riistaeläintä. Vaikka lakia olisi ehkä syytä tarkastella kriittisesti, kartanonomistajien välinpitämättömyys koettelee oikeudentajuani. On huolestuttavaa, jos yksittäinen riistatarhaaja ajattelee, että pystyy yksin arvioimaan ja päättämään, onko vieraslajia järkevää päästää luontoon. Kaikki laillinen ei ole oikein, ja mielestäni on vähintäänkin kohtuullista miettiä toimintansa vaikutuksia laajemmin kuin oman harrastuksen näkökulmasta.

Luonnonsuojeluliitto on halunnut tehdä valkohäntäkauriista haitallisen vieraslajin, jonka pyynti ei vaatisi erityislupaa. Metsästäjäliitto ja Riistakeskus ovat vastustaneet ehdotusta vedoten muun muassa luvanvaraisen järjestelmän etuihin. Ymmärtääkseni kanta on paisunut pikemminkin metsästäjien kuin pyyntilupien vähyyden vuoksi ja lupia myönnetään jo nyt runsaasti.

Vieraslajit voivat aiheuttaa paljon haittaa vieraassa ympäristössä. Jos lajeilla ei ole luonnollisia vihollisia, jotka harventaisivat kantaa, vieraslaji voi syöstä uuden levinneisyysalueensa ekosysteemin epätasapainoon. Sitä on vielä vaikeampaa ehkäistä ja korvata kuin kolareita ja taloudellisia vahinkoja, jotka ovat suuria haasteita peurojen määrän lisääntyessä nopeasti. Yksi talviruokinnan tavoitteista on ollut laumojen ohjaaminen pois yksityispihoilta ja teiltä.

Ruotsin kuningas metsästi aikoinaan pohjoismaisia alkuperäislajeja hirviä ja peuroja. Sittemmin vierasperäiset peuralajit ovat valloittaneet myös Tukholman Djurgårdenin entiset jahtipaikat. Niihin voi törmätä jopa puistoissa suurkaupungin keskustassa. Valkohäntäpeura levisi muuten Ruotsiin Suomesta pohjoisen kautta.

Kai kuusipeurakin olisi tullut ennemmin tai myöhemmin Suomeen riippumatta kartanonomistajien toiminnasta. Kun säät leutonevat ilmastonmuutoksen myötä, kanta pärjännee talvien yli myös ilman ruokintaa. Ihmettelen vain, että miten metsästys ja eläinten kasvattaminen ruuaksi eroavat, kun riistaeläimiä ruokitaan ja tarhataan ja peuratulokkaat ovat paikoin niin kesyyntyneitä, etteivät edes pelkää ihmisiä.

Emilia Voltti

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän