KOLUMNI MM-kisat ihmisoikeuksien kustannuksella

0
Kuvituskuva: TS arkisto/Jane Iltanen

Qatarissa alkoi viime sunnuntaina jalkapallon MM-kisat. Kisat ovat olleet hyvin kiistanalaiset, ja kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa on saanut paljon kritiikkiä ja kommentteja siitä, miksi kisat järjestetään maassa, joka polkee hävyttömästi ihmisoikeuksia.

Fifalla on plakkarissaan jo muutenkin kyseenalaisia päätöksiä kisojen suhteen, esimerkiksi vuoden 1978 MM-kisat. Ne järjestettiin Argentiinassa, jota silloin hallitsi Jorge Videlan sotilasjuntta, jonka hallinnon aikana arvioidaan kuolleen jopa 30 000 hallituksen vastustajaa.

Qatar on varakas maa, joka on vaurastunut maakaasun voimin. Maata hallitsee Al Thanin suku, ja se on emiirikunta. Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on syyttänyt Qataria laajoista ihmisoikeusrikkomuksista, etenkin siirtotyöläisten ihmisoikeuksien polkemisesta, sillä jopa 6 500 työntekijän arvioidaan kuolleen kisoja valmistelevissa rakennustöissä. Suuri osa Qatarin yli kolmen miljoonan väestöstä on ulkomaisia työntekijöitä, jotka myös muodostavat yli 90 prosenttia maan työvoimasta.

Miksi kisat sitten järjestetään maassa, joka on syyllistynyt räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin? Kyse on lähinnä urheilupesusta, eli sportswashingista. Se tarkoittaa urheilutapahtuman tai yleisesti urheilun käyttämistä keinona parantaa maan mainetta, etenkin kun kyseessä on maa, jolla on saavutuksissaan ihmisoikeusloukkauksia. Qatarin kohdalla rahaa esimerkiksi stadionien ja majoituspaikkojen rakentamiseen on käytetty yli 200 miljardia euroa.

Miksi Fifa sitten myönsi kisat tällaiseen maahan? Kyse on lähinnä rahasta. Qatar lahjoi yksittäisten, köyhimpien jalkapalloliitojen äänestäjiä. Fifaa on jo vuosien ajan syytetty korruptiosta, ja nämä kisat ovat vain yksi räikeä esimerkki tästä. Qatarissa ei juurikaan ole jalkapallokulttuuria, ja maan ilmasto ei ole ehkä suotuisin kisojen järjestämiseen. Maa koostuu lähinnä autiomaasta, ja kisat joudutaan järjestämään talvella, sillä kesän ilmasto on liian kuuma pelaamiseen. Näistä syistä lahjonta- sekä korruptiosyytteet nousivat alun perin esille.

Kaiken tämän lisäksi maahan matkustavat katsojat nukkuvat teltoissa tai konteissa, joista työmaatyöntekijät on häädetty lähes olemattomalla varoitusajalla. Journalistien oikeuksia on rajoitettu rajusti, lähinnä siksi, että näin vaikeutetaan maan epäkohdista ja loukkauksista informoimista. Useiden maiden pelipaitoja on Fifan puolesta käsketty muuttamaan, muun muassa sateenkaarikuviointien ja ihmisoikeus-sloganien takia. Jos paitoja ei muuteta, pelaajille annetaan automaattisesti keltainen kortti heti pelin alussa.

Helsingin Sanomat päätti olla lähettämättä toimittajiaan kisoihin, mikä on myös herättänyt jonkin verran kysymyksiä. Itse koen, että journalismin tehtävä ei ole hiljentyä tai boikotoida, vaan nimenomaan uutisoida ja informoida ihmisiä epäkohdista sekä siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Hiljentyminen on ehkä huonoin tapa reagoida tällaisessa tilanteessa.

Jenna Pihlajasaari

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän