Miksi seurakunta priorisoi rahahakkuut?

0
Kuvituskuva: LL arkisto

Loimaan Lehti uutisoi (29.10.) seurakunnan metsänhoitosuunnitelmasta vuosille 2022–2031. Huomiota herättää varsin suuri hakkuumäärä: nykyisistä 21 000 kuution puuvaroista hakataan 10 000 kuutiota eli lähes kaksinkertainen määrä metsän kasvuun nähden.
Loimaan seurakunta omistaa metsää noin 108 ha. Metsänhoidon nettotulokseksi arvioidaan kymmenvuotiskaudella noin 305 000 euroa.
Kirkkoneuvosto totesi suunnitelman ”täyttävän hyvin seurakunnan metsänhoitotavoitteet”. Mitä nämä tavoitteet siis ovat?
Metsänhoitosuunnitelman tarkempi tarkastelu osoittaa, että tavoitteena on selvästi ollut hakkuutuottojen maksimointi. Järeiden metsien lisäksi hakattavaksi on määrätty myös hyvässä kasvuvaiheessa (yli 7 m³/ha) olevia, noin 70-vuotiaita metsiä, joilla olisi vielä vuosia aikaa järeytyä ja sitoa hiiltä. Päätehakkuutapana on lähes poikkeuksetta avohakkuu.
Ennenaikaiset hakkuut ovat pois tulevien vuosikymmenien tuotoista. Pitää myös muistaa, että avohakkuun jälkeen istutettava taimikko on vuosikymmenten ajan pelkkä kuluerä ja useita vuosia myös hiilipäästöjen lähde (Luke, TaimiCO2-hanke, 2022). Suunnitelmakauden lopussa 2031 taimikkoa olisi nykyisen 20 %:n sijaan noin 30 % metsäalasta.
Oman lukunsa on se, että seurakuntaneuvoston soisi ajattelevan myös metsien virkistyskäyttöä, maisema-arvoja ja luonnon monimuotoisuutta hoitaessaan seurakuntalaisten yhteistä metsäomaisuutta. Kyse on arvovalinnasta: raha vai hyvinvointi, nopeat tuotot vai pitkäjänteinen omaisuudenhoito.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan ”ihminen on Jumalalle vastuussa siitä, miten hän luontoa kohtelee” (evl.fi). Loimaan seurakunnankin strategiassa 2019 todetaan: ”Rohkaisemme elämään – – luomakunnasta huolehtien.” Hakkuuaukeilla voi kukin käydä toteamassa, miten seurakunta näyttää esimerkkiä huolenpidosta.

Vihreä kirkko -ryhmä
Laura Kilpiö
FM, aineenopettaja
Maria Suonpää
OTM, metsäpalvelujohtaja
Kerkko Vihava
faktori

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän