Kriisiavun ammattilainen muistutti ( LL 29.11.), ettei ongelmissa saa jäädä yksin ja pahimmillakaan hetkillä ei saa tehdä peruuttamattomia päätöksiä. Apua pitää hakea ja kaverinkin pärjäämisen perään olisi hyvä vähän katsoa.
Tätä kirjoitettaessa pakkanen lähentelee kymmentä astetta ja Loimaan Lehden lippu pyörii tangossa pihalla villisti. Luntakin välillä tulee kuuro ja se pyörii täällä Loimaan keskustassa kerrostalojen välissä kuin tanssija parketilla.
Moni seuraa säätilaa ikkunasta ja mediasta tarkemmin kuin koskaan. Mitä kylmempi, sitä enemmän oletettavasti tarvitaan energiaa.
Kun Disneyn piirroshahmo Roope Ankalla vilisivät dollarinkuvat silmissä, monella silmissä vilisee nykyään sähkömittarin lukemat. Eurotkin useimmilla, kun kustannukset ja kulut ovat nousseet niin kotitalouksilla kuin yrityksilläkin.
Tilanne koetaan kriisiksi: kun ihmisten kanssa keskustelee, moni on jopa ahdistunut epävarmasta maailman tilanteesta ja siitä, miten pärjää – mistä löytyy rahat sähkölaskuihin ja muihin kuluihin. Kuinka moni ihminen on pystynyt laittamaan rahaa säästöön – ja kuinka monelle säästöön saadut summat riittävät edes ensimmäisiin laskuihin saati talven yli tai pidempään?
Olemmeko yhteiskuntana osanneet viestiä siitä, miten apua saa ja mistä? Että sitä saa?