Vuosi pakettiin ja jääkaapille

0
Kuvituskuva: LL arkisto/Lari Kiviranta

Kun keho on viimeistä sopukkaa myöden täynnä lanttulaatikkoa, riisipuuroa ja joulutorttuja, mieli vetää sohvan nurkkaan kirjaa lukemaan. Ei kuitenkaan mene kuin hetki, kunnes vaaka-asentoon asettumista edeltänyt ylensyönti on todettava sen verran haasteelliseksi tilaksi, että parempi keskittyä kriittisiin elintoimintoihin kuten raskaaseen hengittelyyn ja silmäluomien tuijotteluun, mikä puolestaan on oiva kasvualusta huonolle omatunnolle. Siksipä lienee paikallaan luoda katse kuluneeseen ja vakuutella itselleen, että on sitä tämän vuoden puolella tullut tehtyä muutakin kuin kuorsattua sohvalla.

Ja kas, vuosihan alkoi hyvinkin sporttisesti! Ensimmäinen lehtikeikka suuntautui treeniluolaan, joka tosin humisi tyhjyyttään. Uudenvuodenlupauksen kuntokuurista tehneiden ei tarvinnut hakea kaukaa tekosyytä levypainojen kartteluun. Korona jylläsi maakunnassa, ja kuntosalien ovet pysyivät kiinni. Onneksi talvinen keli mahdollisti hien tiristelyn hyötyliikunnan kuten lumenluonnin parissa.

Lunta ja jäätä oli tammikuun alussa niin tukevasti, että Loimijoellakin päästiin ajamaan moottoriurheiluvälineillä ilman vaaraa lajin äkillisestä vaihtumisesta vesiurheiluksi. Juttuaihe ei koskaan konkretisoitunut lehden sivuille asti, mikä oli sääli, sillä jäärata-ajelu kuulosti kuvaukselliselta harrasteelta.

Perinteiset talviurheilulajit ja -välineet sen sijaan päätyivät useisiin potretteihin. Meikäläisen kaltaisen hiihdonkarttelijan onni oli, että Loimaan teillä pääsi yhä liikkumaan ilman sivakointivehkeitä, kiitos ahkerien auraajien. Kinoksia korjattiin katujen varsilta tonneittain, mistä johtuen Niittukulman sillan kupeessa otettiin käyttöön lumen varakaatopaikka.

Kevyet talviaiheet vaihtuivat helmi-maaliskuussa sodan synkkyyteen. Luotan haastatteluissa perinteiseen kynä-paperitekniikkaan muistiinpanoja tehdessäni, mutta ukrainalaistaustaisia Alonaa ja Natalia haastatellessani tiesin, että myötäelämisen aiheuttamien tunteiden vuoksi nauhurille tulee käyttöä. Yhtä liikutuksen nieleskelyä oli myös Alastarolta lähteneen avustuskuorman dokumentointi. Ihmiset olivat järkyttyneitä Venäjän hyökkäyssodasta ja halusivat kaikin keinoin auttaa. Ypäjäläinen Taneli Ojala kävi itse toimittamassa rajalle tykötarpeita maaliskuun alussa. Sanotaan, että matkailu avartaa, mutta luulen Venäjän hyökkäyssodan avartaneen monen kotimaassa pysyneenkin katsetta geopolitiikan sekä inhimillisyyden osalta.

Kevät jatkui hyisenä, ehkä solidaarisuudesta kylmäävälle maailmantilanteelle. Suvilehteen täytyi kuitenkin saada jotain kesäistä jutuntynkää. Eräs kesäkuun alussa ilmestyneen lukupaketin aiheista kävi allekirjoittaneelle kalliiksi. Nimittäin Katja Hakalan sympaattinen, tv-formaatissakin huomioitu kesämökki sytytti pahan mökkikuumeen, joka johti hankintoihin. Suvilehteen tehtailemani jutut Oripään VPK:n kunnostamasta paloautosta tai Niina Järven ja Markus Mattilan jenkkiautoista eivät onneksi aiheuttaneet vastaavaa ostohousujen hakeutumista jalkaan.

Heinäkuun jännittävimpiin keikkoihin lukeutui varmuudella päätoimittaja Katin 50-vuotishaastattelu. Tunne oli ehkä molemminpuolinen 🙂

Keikkarintama rauhoittui syksyn myötä suunnatessani koulun penkille. Raskasta tuo opiskelukin, eli kaipa sitä rentoutumisensa on jotakuinkin ansainnut näin vuoden viimeisinä päivinä. Vai suuntaisiko sittenkin jääkaapille, joulukinkkua olisi vielä jäljellä?

Katriina Reijonen
katriina@krviestinta.fi

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän