Loimaa/Alastaro
– Asiakkaiden haasteet ovat meidänkin haasteita ja asiakkaiden onnistumiset ovat meidänkin onnistumisia. Näin olen sen aina ajatellut, OP Harjuseudun toimitusjohtaja Sanna Metsänranta sanoo.
Ihmiset, hän vastaakin, kun kysytään pankkialalle päätymiselle syytä.
Kymmenen vuotta sitten hän tuli Alastaron Osuuspankkiin ja reilu vuosi sitten hänestä tuli myös OP Harjuseudun toimitusjohtaja, kun Alastaro ja Oripään Osuuspankki yhdistyivät. Pankissa työskennellessä saa hänen mukaansa olla ihan tavallisten ihmisten kanssa tekemisissä ja olla mukana heidän arjessaan.
– Ja pienessä pankissa heitä saa tavata.
Kassapalvelut ovat auki yhtenä päivänä viikossa sekä Oripään että Alastaron konttoreissa. Toimitusjohtaja jakaa viikkonsa niin, että on Alastarolla paikalla alkuviikon ja Oripäässä loppuviikon. On siis aina paikalla, kun ovet ovat auki.
– Tämä tuntuu tähän kohtaan hyvältä koolta. Voidaan tarjota maalaispankin palvelu ja tunnelma ja tunnetaan meidän asiakkaat, hän sanoo ja toteaa, että kun joku asiakas soittaa, hän tietää heti mistä on kyse.
– Sitä asiakkaat arvostavat. Se tuo myös turvallisuutta, kun ei joka kerta tarvitse kaikkea selittää taas jollekin uudelle ihmiselle.
Vaikka ihmisten kanssa toimitaan edelleen, sitä tehdään paljolti muilla keinoin kuin konttorin palvelutiskillä. Asiakkaita palvellaan sähköisissä kanavissa, ja iso osa työtä on myös asiakirjojen kokoamista. Esimerkiksi rahoituspäätöksiin tarvitaan monenlaisia lausuntoja.
Hän toteaakin, että paljon puhuttu pankkien sääntely on ihan todellista.
– Esimerkiksi tämän viikon hallituksen kokousta varten lähetin jäsenille etukäteen 300 sivua materiaalia, ja kokoukset kestävät yleensä iltakuudesta noin yhteentoista.
Kuukausittaisten kokoontumisten lisäksi tarvitaan usein sähköisiä kokouksia, koska osa luotonantopäätöksiä vaatii hallituksen siunauksen.
Pankkien sääntelyn taustalla on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulta alkanut finanssikriisi, jonka myötä haluttiin parantaa pankkien vakavaraisuutta ja riskienhallintaa.
Sääntelyn vuoksi yksittäisen pankin mahdollisuudet poiketa vaikkapa säädetyistä luottokriteereistä ovat kaventuneet. Aiemmin lainapäätöksissä oli vallalla vakuusajattelu, mutta nykyään katsotaan ennemminkin asiakkaan maksukykyä.
– Vaikka minä tietäisin sitä olevan, koska tunnen hakijan ja tämän tavat, niin tarkastaja voi puuttua lainaan, jos katsoo, ettei maksukykyä papereiden perusteella ole.
– Yllättävän vähän haastava taloustilanne on näkynyt, mutta olettaisin, että keväällä se alkaa näkyä, Sanna Metsänranta arvioi ja toteaa, että pankeissa oletetaan rahoituskysynnän olevan tänä vuonna yleisesti maltillisempaa kuin aiemmin.
Hän kiittelee asiakkaita, että nämä ovat ihailtavan hyvin kyenneet tasapainottamaan talouttaan, vaikka niin monet kulut ovat nousseet – ja muistuttaa varautumisen tärkeydestä.
Omaa talouttaan ei saa mitoittaa niin, että selviää juuri ja juuri lainanmaksuista. Korkojen nousu on yllättänyt monet, eikä ihme.
– Meilläkin on paljon asiakkaita, jotka ovat kasvaneet aikuisiksi olemattomien korkojen aikaan.
Pankilla on 6 300 asiakasta ja 3 600 omistaja-asiakasta.
– Asiakkaista noin 40 prosenttia asuu muualla, mutta heillä on jokin side tänne, ovat ehkä kotoisin täältä tai suku on täältä.
Sanna Metsänranta sanoo pankin palvelullaan mielellään vahvistavan sitä sidettä.
Ja toivoo seudun elinvoimaisuuden vuoksi, että vaikka joku näistä asiakkaista ymmärtäisi meidän kaltaisten paikkakuntien arvon ja muuttaisi takaisin.
Niin kävi hänelle itselleenkin.
Hän oli lähtenyt opiskelemaan juristiksi Lapin yliopistoon aktiivisen ampumahiihtoharrastuksensa vuoksi ja ehti valmistuttuaan olla töissä niin Kokemäen käräjäoikeudessa kuin esimerkiksi Loimaalla Jari Heikmanin asianajotoimistossa.
Tuomioistuintyöskentely ja rikos- ja riita-asiat olivat mielenkiintoisia, mutta työelämä veti pankkialalle. Ennen Alastarolle tuloaan hän työskenteli jo vuosia pankkilakimiehenä Raumalla Länsi-Suomen Osuuspankissa.
Syntyperäinen säkyläläinen palasi Säkylään, kun perhe alkoi kasvaa.
– Kummasti alkoi kotiseutu silloin kiinnostamaan, hän sanoo hymyillen.
Pienten lasten vanhemmille oli tärkeää, että oli tukiverkko lähellä ja lapset saivat viettää isovanhempien kanssa aikaa.
– Muutosten vuosi, Sanna Metsänranta kuvaa haikeana mennyttä vuotta.
Haikeana siksi, että hänen isänsä menehtyi lyhyen sairauden jälkeen lopulta niin äkillisesti, että vielä kuukausien jälkeenkään se ei hänestä joka hetki tunnu todelta.
Oman sopeutumisensa on vaatinut sekin, että perheen vanhimmat lapset, kaksi tytärtä muuttivat opiskelemaan ja kotona asuu vanhempien kanssa enää nuorimmainen, 14-vuotias poika.
Hän on tyytyväinen, että viisikymppisenä olo ei tunnu siltä, mitä joskus nuorempana odotti.
– Joskus parikymppisenä 40-vuotiaatkin tuntuivat jo niin kamalan vanhoilta.
Viisikymppisiään hän ei siltikään juhli, mutta lupaa sentään antaa itselleen lahjan: enemmän aikaa liikunnalle.