Koti Loimaalla, työ Forssassa – näin meni yli kolmekymmentä vuotta elämästäni. Paikkakunnat olivat 1970-luvulla erilaisia: Forssa teollisuuskaupunki, Loimaa maatalousvaltaisen alueen pieni kaupunkikeskus.
Mitä ihmettä näille paikkakunnille on tapahtunut? Käyn harvoin Forssassa. Kesällä hain passin Rakennusvalmisteen entisestä konttorista. Muutama viikko sitten menin ystävättäreni kanssa katsomaan taidetta. Tuli lohduton olo – ei taiteesta vaan Forssan, kotipaikkakuntani ja maaseudun harmaudesta. Tuntuu siltä, että nämä pikkukaupungit ovat lähentyneet toisiaan, molemmista on tullut hiljaisia ja hitaita.
Opin työmatkallani talot, mutkat, kuopat. Viimeisinä työvuosinani taloja alkoi tyhjentyä yhä enemmän. Muutamia muutettiin kesämökeiksi, mutta liian monet ränsistyivät ja ränsistyvät paikoilleen. Purkaminen on kallista.
Keskusta julkaisi 27.1. vaaliohjelmansa. Helsingin Sanomat kävi läpi seitsemän kysymyksen avulla keskustan ohjelmaa ( HS 28.1.). Puolueen yllättävin avaus oli HS :n mukaan: ”Puolue visioi digitaalista alustaa, jossa tyhjilleen jääneiden kiinteistöjen omistajat ja maallemuutosta kiinnostuneet voisivat kohdata.” Kannatan. On sääli ja taloudellista tuhlausta jättää asumiskelpoisia kiinteistöjä rapistumaan. Onneksi peltoja entisen työmatkani varrella viljellään – vielä.
Tiet olivat 1970-luvulla Forssassa mustanaan polkupyöriä ja autoja, kun Finlaysonin, Rakennusvalmisteen, Forsten ja LSO:n teurastamon väki polkaisi kotiin. Omaa kotiinlähtöä täytyi miettiä työvuorojen mukaan.
Työmatka olisi helpompi tänään. Kello neljän ruuhkat ovat pienentyneet.
Nyt suurin osa yrityksistä molemmilla paikkakunnilla on alle kymmenen hengen mikroyrityksiä. Loimaalla ja Forssassa on vain muutamia yli kahdensadan työntekijän yrityksiä.
Torin seutu oli ennen tärkeä kauppapaikka asutuskeskuksissa. Niin oli Forssassa, niin oli Loimaalla. Nyt katselen tyhjiä liikehuoneistoja molemmissa kaupungeissa. Osa niistä on oman onnensa nojassa: repeytyneitä suojapapereita ikkunoissa, sikin sokin olevia kalusteita, roskaisia lattioita, muutama muki pöydällä. Kukaan ei hoida tiloja.
Väestörakenne selittää osan liikehuoneistojen tyhjentymisestä. Yli 64-vuotiaiden osuus väestöstä Forssassa on 31,5 prosenttia, Loimaalla 32,2. Hius kasvaa hitaammin, kaapit ovat vaatteita pullollaan, vieraita käy harvoin, ruokaa kuluu vähemmän. Ja jokaisen hankinnan kohdalla ikäihminen miettii: onkohan tämä enää tarpeellista.
En haikaile mihinkään kuvitteelliseen menneisyyden onnelaan. Kaipaan sitä, että me kaikki asukkaat tavoittelisimme elinvoimaisempaa ja iloisempaa kotikuntaa, tukisimme yrittäjiä täällä ja uskoisimme parempaan tulevaisuuteen. Miten se onnistuu – en tiedä.
Päivi Nummela
eläkkeellä oleva kauppaopettaja