Viime aikoina olen ajautunut useamman kerran keskusteluihin, että asuako maaseudulla vai jossain isommassa kaupungissa. Keskustelut ovat ponnahtaneet sattumanvaraisesti pintaan erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa, niin kotimaassa kuin sen rajojen ulkopuolella.
Viettäessäni pienen osan talvea Espanjassa kävin tutustumassa ystäväni hankkimaan kakkosasuntoon hänen kotikylässään reilun tunnin päästä Barcelonasta. Hän kertoi kaipaavansa vielä ison kaupungin aktiviteetteja mutta samaan aikaan hän koki kaupungin stressaavampana ympäristönä. Hänen mukaansa maalle oli pakko päästä, että saa hengitettyä paremmin, mutta kaupungistakaan hän ei halunnut vielä luopua.
Myös toinen ystäväni oli muuttanut entistä kauemmaksi Barcelonasta, koska hänellä oli halpa vuokra, ja hän harrastaa muutenkin paljon aktiviteetteja vuoristossa. Hän puolestaan kertoi, että hänen omasta ystäväpiiristään asuu enää vain harva Barcelonassa, koska vuokrat ovat nousseet aivan liikaa.
Toisaalta olen kuullut viime aikoina myös joidenkin helsinkiläisten pohtivan maaseudulle muuttoa halvempien vuokrien perässä. Osa on empinyt kuitenkin sitä, että olisiko pienillä paikkakunnilla tarpeeksi tarjottavaa sen jälkeen, kun on tottunut elämään tapahtumarikkaammassa ympäristössä. Eräs Turussa asuva ystäväni taas on jo pitkään miettinyt sitä, että ainakin mökki maalla olisi kiva, ja hänellä on suuret odotukset siitä, että maalla voisi olla yhteisöllisempää kuin suomalaisessa kaupungissa asuessa.
Olen kuullut maaseudulla asuvien pohtivan, että pitäisikö kuitenkin muuttaa isoon kaupunkiin esimerkiksi uraan liittyvien mahdollisuuksien tarjonnan perässä. Mutta toisaalta kaupungeissa tarjonnan lisäksi vastaan tulee kovempi kilpailu.
Moni yleensä kaupungissa asuvakin on kertonut haluavansa muuttaa maalle tai pienemmälle paikkakunnalle, koska kaipaa rauhaa. On kuitenkin ihmisiä, jotka kaipaavat jatkuvasti impulsseja ja mahdollisuuksia tehdä alituiseen tutkimusretkiä uusiin tapahtumiin ja aktiviteetteihin tutussa kaupungissaan, lähellä omaa asuntoaan. Sellaisia ihmisiä on ehkä vaikea houkutella asumaan maaseudulle. Vaikka onhan esimerkiksi Loimaalla todella kattavat harrastusmahdollisuudet.
Jotkut ovat kertoneet myös, että heitä ahdistaa pienten kaupunkien tapa mahdollisesti kyräillä toisten tekemisiä liiallisuuksiin asti. Mielestäni kuitenkin vuoden 2023 Loimaan seudun asukas on jo pääasiassa aika suvaitsevainen tyyppi. Turhanpäiväinen juoruilu on toki todellisempaa ja helpompaa pienillä paikkakunnilla, joissa ei ole niin helppoa kadota ihmispaljouden joukkoon.
Maaseutualueet ja pienet kaupungit olisi toivottavaa pitää elävinä, jotta palvelut pysyvät. Loimaalla on edullista harrastaa, mutta voi olla, että täällä pitäisi järjestää enemmän tapahtumia kaikenikäisille, jotta vetovoima kasvaisi työikäisille muuttajille.
Marianne Rovio