Alalla pian 60 vuotta olleella kyläkauppialla on vaikuttava käsinevalikoima, mutta omia hanskojaan hän ei ole vielä laittamassa tiskiin

0
Veteraanikauppias Jaakko Jalavikon tuotevalikoimiin kuuluu monipuolisesti paitsi elintarvikkeita myös taloustavaroita ja esimerkiksi työkaluja.

LOIMAA/VIRTTAA Ensi tiistaina 75 vuotta täyttävä virttaalainen kyläkauppias Jaakko Jalavikko ei suinkaan ole pistämässä hanskoja tiskiin, vaikka ikää onkin jo kunnioitettavasti.

– Sanotaanko, että kyllä tässä jo loppusuoralla mennään, mutta ei kuitenkaan ihan kalkkiviivoilla, hän naurahtaa sulkemiskysymykselle.

Jatkaminen tuntuu hänen mukaansa mielekkäältä niin kauan kuin ihmiset tarvitsevat häntä. Asiakaskunta koostuu paitsi paikallisista myös muualta tulevista.

– Noin kolmasosa asiakkaista on ympäristökunnista, hän sanoo ja kertoo ihmisiä tulevan muun muassa Oripäästä, Yläneeltä ja Vampulasta.

Myös moottoriradalla ja harjun hiihtomaastoissa vierailevat tulevat usein poikkeamaan kyläkaupassa.

Jalavikko sanoo monen arvostavan pienen liikkeen valikoimaa, joka koostuu pääasiassa elintarkkeista mutta myös taloustavaroista ja työkaluista. Lisäksi hän toimittaa puutarhalannoitteita ja multaa. Hyllyssä komeilee myös näyttävä rivi erilaisia työhanskoja.

– Lisäksi tilaan usein asiakkaiden pyynnöstä kaikenlaista muutakin.

Näin pääsiäisen kynnyksellä monen matkaan tarttuu mämmiä ja kesäisin talkkunajauhoja. Ympäri vuoden taas maistuu forssalainen erikoisuus.

– Hakalan uunimakkara tulee aina keskiviikkoisin. Se on tosi suosittua ja sitä moni odottaa, kauppias kertoo.

Ura kaupan alalla alkoi jo mopoiässä Osuusliikkeen leivissä, kun sukulainen vinkkasi vapaasta paikasta Oripään Maapohjassa. Ensimmäisestä työpäivästä tulee marraskuussa kuluneeksi 60 vuotta.

Ensimmäinen asiakas ja hänen ostoksensa ovat jääneet elävänä mieleen.

– Hän osti Klubi 77 -savukkeita ja viisi litraa bensiiniä.

Vielä 1960-luvulla sokeri ja jauhot pussitettiin kaupassa, ja niitä meni tiuhaan tahtiin. Myös kahvi oli Jalavikon mukaan suosittu artikkeli, mikä jauhettiin itse pavuista. Arkisemmat merkit olivat Johanna, Rosita ja Kulta Katriina, kun juhliin ostettiin sitten Kartanon Katriinaa.

– Karkeusasteita oli erilaisia, ja se piti muistaa aina kysyä.

Viljasäkit haettiin maatiloilta itse, mikä oli kovaa hommaa niiden painaessa 60–70 kiloa.

– Siinä oli välillä nuorelle pojalle aika jänniä paikkoja, kun kantoi painavia säkkejä liukkailla vinttisilloilla.

Oripäästä Jalavikon tie vei armeijan jälkeen Alastaron Osuuskaupan rautaosaston myyjäksi, kunnes hän palasi kotikonnuilleen Virttaalle myymälänhoitajaksi vuonna 1972. Yksityisenä kauppiaana hän aloitti samassa kiinteistössä vuonna 1985. Myymälänsä hän nimesi Virttaan S-kaupaksi.

Nuorempana Jaakko Jalavikko kertoo olleensa aktiivinen monessakin seurassa. Jäsenenä hän on edelleen muun muassa Kennelliitossa, Alastaron reserviläisissä ja metsästysseurassa sekä Virttaan Erä-Veikoissa, jossa hän toimi sihteerinä koko 1970-luvun.

Vaikka jahdissa ei ole tullut käytyä enää 30 vuoteen, yksi laukaus on jäänyt mieleen vuodelta 1971.

– Meillä oli silloin vain yksi hirvilupa, ja minä onnistuin kaatamaan sen hirven yhdellä laukauksella, hän muistelee nuoren miehen paineita, kun kokeneemmat seurasivat ampumista lähietäisyydeltä.

Aiemmin harrastuksiin kuuluivat myös juokseminen ja kilpa-ammunta. Myös ajokoiria on ollut kolme, ja nykyään talon- ja kaupanvahtina toimii kahdeksanvuotias chihuahuauros Pyry.

Harrastaminen on jäänyt kauppiasuran aikana vähemmälle, koska töitä tulee tehtyä käytännössä joka päivä. Tosin nykyään kaupan ovet pidetään kiinni talvisunnuntaisin.

– Lomia tai vapaapäiviä oli viimeksi, kun olin Osuuskaupassa töissä, avovaimonsa Tainan kanssa kaupan kiinteistössä asustava veteraanikauppias toteaa.