Oli virkistävää kuunnella rauhallinenkeskustelu ( A-Talk: Kuka maksaa eläkkeet? 2.3.). Ajankohtaisohjelmassa olivat mukana, ekonomistit Elina Pylkkänen ja Sami Pakarinen sekä eläkeyhtiöjohtajat Jaakko Kiander ja Risto Murto. Kukaan ei hyökännyt, kukaan ei kiljunut toisen puheen päälle ja jokainen kuunteli, mitä toinen haluaa sanoa ja miten hän perustelee väitteensä.
Olen usein ollut huolissani ja kirjoittanut työn arvostuksen rapautumisesta ja kannustinloukuista. Suomea odottaa tätä menoa näivettymisen tie, asiantuntijat väittävät.
En ymmärrä puhetta, että työ on kauheaa, työnantaja liian vaativa (lähettää illalla mm. sähköpostin) ja työkaverit ikäviä ihmisiä. Kaikkea ei tarvitse katsoa kielteisen kautta.
Olen tehnyt elämässäni monenlaisia töitä ja täyden työuran. Aina ei ollut hauskaa, aina ei olisi jaksanut lähteä, mutta aina halusin olla töissä. Anoppini suri, ettei hänen poikansa pysty minua elättämään. Minua huvitti tällainen puhe, koska olisin ollut töissä, vaikka hänen poikansa olisi ollut kroisos.
Miksi työ on menettänyt merkitystään toimeentulon tuojana, tietojen ja taitojen lisääjänä sekä sosiaalisten suhteiden ja mielenterveyden ylläpitäjänä?
A-Talkissa kaikki olivat samaa mieltä, että pienipalkkaista kokoaikaista työtä ei kannata vastaanottaa, koska etuustulo on suunnilleen yhtä suuri kuin käteen jäävä ansiotulo.
Ansiosidonnainen päiväraha otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1985. Pikkuhiljaa on pidennetty sen kestoa. Usein vaalien alla nousee keskusteluun ansiosidonnaisen korvauksen porrastaminen ja keston lyhentäminen, jotta työtön pääsisi nopeasti takaisin työelämään. Mitään ei tapahdu. Mikään ei muutu.
Meillä ei asiantuntijoiden mukaan ole varaa tällaiseen työttömyyteen: rahat loppuvat, työntekijät loppuvat. Lisäksi yhtäkkiä on huomattu, että 140 000 ihmistä on ”kadoksissa”. He eivät ole työssä, työttöminä tai opiskelemassa – heidän tiedetään elävän, ei muuta. Samaan aikaan on runsaasti kokoaikaisia avoimia työpaikkoja.
Kaikilla puolueilla ja kaikilla poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka. Meillä on ollut neljätoista hallitusta vuoden 1985 jälkeen. Yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa he ovat luoneet järjestelmän, jossa pienipalkkaisen työn tekeminen ei taloudellisesti kannata.
Seuraava huoli on, kuka maksaa eläkkeet, kun Suomessa on tämän tason työttömyys. Suomen eläkejärjestelmä perustuu työssä ansaittuun eläkekertymään. Lisäksi eläkettä kertyy opiskelusta, vanhempainvapaasta, perhevapaista, ansiosidonnaisista sosiaaliturvaetuuksista, kotihoidontuesta – mistä vielä? Nyt takuueläke alkaa olla sen suuruinen, ettei asiantuntijoiden mukaan pienipalkkaisiin töihin kannata mennä edes paremman eläkkeen toivossa.
Verotulot pienenevät, työeläkeyhtiöiden eläketulot pienenevät ja väestö vanhenee. Miten tämä kaikki rahoitetaan ilman yrittämistä ja työtä?
Päivi Nummela
eläkkeellä oleva kauppaopettaja