Kaikki nämä vaativat myös investointeja – joko aikaa, työtä tai rahaa.
Kaikkien kohdalla joudutaan punnitsemaan sitä, korjataanko nyt vai keräännytetäänkö listaa.
Aina ei voi säästää.
Vaikkapa kiinteistöissä huonointa omaisuudenhoitoa on se, että huoltoa ja korjausta lykätään niin, että lopullinen rahanmeno ylittää – jopa pitkälti – kaiken sen, mitä ylläpitoon ja aikanaan tehtyihin remontteihin olisi mennyt tai että omaisuudesta ei saa myydessä oikein mitään. Jos se menee edes kaupaksi.
Nuukuus ei ole huono asia, mutta nurja puolensa on silläkin.
Rakentamisen ja asumisen teemalehdessämme todetaan, että epävarmat ajat näkyvät asuntokaupassa (LL 11.3.). Ostoa ja vähän myyntiäkin mietitään, kun odotetaan aikaa, jolloin hinnat olisivat ”sopivampia”.
Asumiseen liittyvien kulujen nousu vaikuttaa asuntokauppaan – haetaan ehkä pienempää asuntoa ja asuntoja ei myöskään pidetä välttämättä tyhjillään myyntiä odottamassa.
Perheet tarvitsevat kasvaessaan tilaa ja vanhastaan lapsiperheet ovatkin olleet asuntokaupan moottoreita. Selkeä tarve näyttää olevan myös ikäihmisille soveltuville asunnoille – katutaso ja helppokulkuisuus kiinnostaa.