HIRVENHIIHDON SM-kilpailuissa nähtiin loimaalaisjuhlia, kun Alastaron Metsästysseuraa edustava Petri Tattinen voitti M50-sarjan kultaa.
Varsinais-Suomen joukkue voitti myös M50-sarjan viestimestaruuden. Viestijoukkueessa mukana oli myös Petrin veli Mika Tattinen. Yleisessä sarjassa perheen menestystä lisäsi Mikan poika Ville Tattinen, joka sijoittui hienosti viidenneksi.
– Tätä on kauan haettu. Olen aika kauan harrastanut, eikä yhtään Suomen mestaruutta ollut aiemmin. Kaikkia muita mitaleja kyllä löytyy, mutta mestaruus on harvinaista herkkua, 1980-luvulla harrastuksen aloittanut Petri Tattinen kommentoi.
Aikuisten sarjoissa mestaruudet ovat karttaneet koko Varsinais-Suomen piiriä. Nuorten sarjoissa mestaruuksia on saavutettu lähivuosinakin, mutta aikuisten sarjoissa viimeisten vuosikymmenten aikana on jouduttu tyytymään himmeämpiin mitaleihin.
– Kun ajeltiin kotiinpäin, niin katseltiin, että Varsinais-Suomeen on tullut aikuisten sarjaan mestaruus viimeksi vuonna 1992. Hieman epävirallinen tilasto, mutta ei tuoreempaa mestaria ainakaan löydetty.
Kilpailu oli äärimmäisen tasainen, kuten hirvenhiihdossa on aina ollut tapana. Marginaali mestarin ja hopeamitalistin välillä oli viisi pistettä. Ero tarkoittaa käytännössä yhtä parempaa ammuntatulosta, kolmen metrin eroa arviointipisteissä tai alle minuutin eroa hiihtoajassa. Petri Tattinen kertoo mestaruuden reseptin löytyneen tasaisuudesta.
– Tasainen hyvä suoritus. Ihan huippua ei ollut mikään, mutta kaikki oli riittävää. Olisin varmasti pystynyt hiihtämään reitin jopa kaksi minuuttia nopeammin, mutta koitin vähän himmata vauhtia ennen ammuntaa, kun se oli tärkeä saada menemään hyvin tuossa kelissä.
Vaalassa järjestettyjen kolmipäiväisten kilpailujen sääolot heittelivät laidasta laitaan. Perjantaina hiihdeltiin aurinkoisessa ja tuulettomassa pakkaskelissä, kun taas lauantain yksilökilpailut käytiin talvimyrskyn keskellä.
– Tuuli oli puuskissa jopa 20 metriä sekunnissa, ja kilpailun aikana satoi 20 senttiä lunta. Itselläkin meni hiihtoaika vähän heikoksi, kun yritti tuulenpuuskien välissä ampua, eikä tauluakaan oikein näkynyt lumipöllyn seasta, Mika Tattinen kertaa.
Keli oli kuitenkin tasapuolisen haastava jokaiselle kilpailijalle, ja menestyksen ratkaisikin sopeutuminen sääoloihin ja hermojen hallinta niin ladulla kuin ammuntapaikallakin.
Vielä mestaruutta tiukemmin ratkesi sarjan pronssinen mitali, josta Mika Tattinen harmittavasti jäi yhden pisteen päähän.
– Ei sitä oikein vähempää voi hävitä. Kun maksimipisteet ovat 1 200, niin aika pienet olivat marginaalit.
Sunnuntaina vuorossa olleet viestit päästiin kilpailemaan taas aurinkoisessa pakkassäässä. Vaikka Mika Tattiselle jäikin yksilökilpailusta paljon hampaankoloon, niin viestikilpailun jälkeen ilo oli ylimmillään.
– Olihan tämä ihan jättipotti. Veljekset samalla palkintopallilla yksilökilpailun voittajana ja nelosena, ja vielä loistavat suoritukset molemmilta viestissä. Ihan elämän huippuhetkiä, kun töitä on tehty todella kauan.