LOIMAA, ORIPÄÄ Alastarolainen maatalousyrittäjä ja biotalouden hankekehittäjä Tuomas Pietilä on kartoittanut Loimaan alueelta parisenkymmentä paikkaa, jonne voitaisiin rakentaa tuulivoimaa.
Voimaloita tarkastellaan erillisinä hankkeina yksi kerrallaan, ja niiden yhteyteen on mahdollista sijoittaa myös vastaavalla teholla aurinkovoimaa. Pietilän mukaan ainoastaan Alastarolla Vännilän–Ilolan metsikössä olisi sellainen alue, jonne voisi suunnitella useampaa, esimerkiksi kolmen tuulivoimalan kokonaisuutta.
Pietilän kartoittama alue käsittää lähes tulkoon koko Loimaan haja-asutusalueen lukuun ottamatta Virttaan seutua, sillä lentokoneiden varalaskupaikkaan on pidettävä vähintään 12 kilometrin etäisyys.
Kartoitetut alueet ulottuvat Loimaalla etelä–pohjoissuunnassa suunnilleen Vähäperästä Orisuolle ja länsi–itäsuunnassa Vännilästä Metsämaalle. Oripään puolelta on kartoitettu yksi paikka Tanskilan kylästä, läheltä Pöytyän rajaa.
– Paikkojen soveltuvuus on alustavasti mallinnettu, ja puolustusvoimilta on pyydetty lausunto, Pietilä kertoo ja sanoo, että jokainen voimala on rajattu asutukseen nähden siten, ettei 40 desibelin raja ylity.
Puolustusvoimat on hiljattain lausunut Pietilän hankekehitysyhtiö SynRex oy:n lausuntopyyntöön tuulivoimahankkeen hyväksyttävyydestä siten, ettei se vastusta suunnitelman mukaisten tuulivoimaloiden rakentamista Loimaan ja Oripään alueelle.
Pietilä ei pidä realistisena sitä, että läheskään kaikki parikymmentä voimalaa tai edes suuri osa niistä toteutuisi. Se lähteekö, joku voimalapaikoista etenemään, riippuu ensisijaisesti paikallisista maanomistajista, joihin hän aikoo seuraavaksi ottaa yhteyttä. Muutamia yhteydenottoja hän on jo tehnyt.
Jos maanomistajat näyttävät vihreää valoa tuulivoimalalle, seuraavaksi on vuorossa luontoselvitys. Pietilä tavoittelee, että luontoselvitykset olisi tehty juhannukseen mennessä.
– Lopulta nämä ovat poliittisia päätöksiä, Pietilä sanoo viitaten siihen, että voimalan vaatima suunnittelutarveratkaisu tai kaavoitusaloite päätyy aikanaan kaupungin toimielimien käsiteltäviksi.
Hankekehitysyhtiön tai yksittäisten maanomistajien päätöksillä tuulivoimalat eivät yksinään toteudu.
Pietilä kertoo, että tähän mennessä voimaloiden alustavat melu- ja välkearvioinnit on tehty. Voimaloiden paikat ovat valikoituneet niiden perusteella. Mallinnukset on tehty isoimmilla 270 metriä korkeilla ja teholtaan 7,2 megawatin voimaloilla, mutta se ei hänen mukaansa tarkoita sitä, etteivätkö voimalat voisi olla pienempiä, esimerkiksi kahden tai viiden megawatin myllyjä.
Loimaalle suunniteltiin tuulivoimaa viime vuosikymmenellä, mutta ne eivät ottaneet tuulta alleen.
Esimerkiksi Alastarolle Kanteenmaantien läheisyyteen suunniteltiin enintään kahdeksan voimalan tuulipuistoa, mutta se kaatui hankkeeseen kohdistuneen suuren vastustuksen takia (LL 21.5.2015).
Pietilän mukaan voimalat ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti. Voimalat ovat esimerkiksi aiempaa tehokkaampia, jolloin niitä voidaan rakentaa pienempi määrä ja silti yltää samaan energian tuotantoon. Pienempi määrä tuulivoimaloita puolestaan tarkoittaa vähäisempiä vaikutuksia ympäristölle.
Pietilän mielestä kysymystä pitää katsoa aluetaloudellisesti esimerkiksi sitä taustaa vasten, mitä mahdollisia muita investointeja paikallinen uusiutuvan energian tuotanto tarjoaisi Loimaalle. Hänen mukaansa paikallinen uusiutuvan energian tuotanto antaisi mahdollisuuksia esimerkiksi vetytaloudelle ja paikalliselle lannoitetuotannolle. Hän havainnollistaa, että yhden noin viiden megawatin tuulivoimalan ja vastaavan kokoisen aurinkovoimalan energialla pystyttäisiin tekemään typpilannoitetta noin 20 000 hehtaarille.
Hankkeiden yhteiskunnallisista vaikutuksista hän nostaa esiin maanvuokratulot (4–6 % tuotetusta sähköstä) ja kunnan saamat kiinteistöverotulot, jotka olisivat arviolta 50 000–100 000 euroa per mylly per vuosi.
Hajautetun tuotannon etuna Pietilä pitää muun muassa sitä, ettei yksittäisten voimaloiden takia tarvitse rakentaa isoja voimajohtolinjoja.
Oma kysymyksensä on voimaloiden rahoittaminen, jos ne lähtevät toteutumaan. Tämän kokoluokan hankkeissa Pietilä nostaa yhdeksi vaihtoehdoksi joukkorahoituksen, johon voisi osallistua paikallisia sijoittajia.
– Yhden tuulivoimalan ja aurinkovoimalan kohdalla puhutaan 10–15 miljoonasta eurosta kokoluokasta riippuen.