Kaikki alkoi oikeastaan jo monen vuosikymmenen takaa.
Anneli Niemelä kävi lapsena paljon Hämeenlinnassa sukulaisissa ja pappa, äidin isä, vei lapsenlapsiaan usein kasarmille munkille.
– Pappa oli käynyt armeijan Parolan panssariprikaatissa. Se oli hänelle tärkeä paikka ja hän halusi viedä meitä lapsia sinne tutustumaan. Muistan, miten ihailin siellä aina näitä sotilaskodin työntekijöitä. Silloin en tietenkään tiennyt heidän olevan sotilaskotisisaria, enkä osaa sitä lapsen ihailua selittää, mutta ajatus sotilaskodissa työskentelemisestä jäi kytemään mieleen.
Ajatus sotilaskodissa, eli ”sotkussa” vapaaehtoisena työskentelemisestä pulpahti todenteolla uudelleen esiin vasta, kun Anneli Niemelän ja hänen miehensä Jukan pojat suorittivat varusmiespalvelustaan.
Eikä sotilaskotisisaruus sillä välilläkään täysin ollut päässyt unohtumaan, sillä lapsuuden koulukaveri, eli Säkylän sotilaskodin silloinen johtaja, loimaalaislähtöinen Merja Lankinen aina tavatessa kysyi, että jokos lähdet mukaan.
Vuonna 2018 hän sitten osallistui uusien sisarten infotilaisuuteen ja on siitä asti tehnyt vuoroja sotilaskodissa.
– Kun olen edelleen työelämässä, teen niitä harvakseltaan.
Siitä hän sotilaskotisisaruudessa pitääkin – että harrastukselle voi haarukoida aikaa oman elämäntilanteen mukaan.
– Aikaa pitää jäädä myös läheisille, esimerkiksi kahdelle pienelle lapsenlapselle. Aina sotilaskodin vakituiset työntekijät kuitenkin kiittävät meitä vapaaehtoisia ja sanovat, että teemme tärkeää työtä.
Jos hän jollekin tuttu sotilaskodista, niin moni saattaa hänet tuntea hänen varsinaisen työnsäkin vuoksi. Hän on työskennellyt Tuulensuun palvelukeskuksessa jo 35 vuotta ja on tällä hetkellä siellä ruokahuollon vastaavana.
– Saattaa olla, että sitten joskus kun työelämästä vapautuu, on enemmänkin aikaa tälle harrastukselle.
Vihreitä sisaria on monenlaisia – joku tekee enemmän vuoroja, joku vähemmän ja samoin sotilaskodissa tehtäviin työvuoroihin kuuluu monenlaista, niin munkkilinjastolla työskentelyä kuin esimerkiksi hyllyjen täyttöä.
Joskus tärkeintä on läsnäolo, sillä varushenkilöt tulevat kysymään kaikenlaista, ja kysymykset eivät välttämättä liity munkkeihin.
– Jos jotain emme tiedä, haemme tietoa. Nyt keväälläkin minulta kysyttiin sitä, miten varuskunnassa voi äänestää.
– Emme me nyt äitejä heille ole, mutta äidillisiä hahmoja. Aina yritämme vastata rohkaisevasti, Anneli Niemelä sanoo ja viittaa sisarten tunnuslauseeseen ”Hymyllä ja sydämellä”.
Loimaalta käy sotilaskodissa vapaaehtoistyössä muitakin ja Anneli Niemelä tietää sisaria, jotka tulevat töihin vielä pidemmänkin matkan takaa. Vapaaehtoistyöstä ei saa palkkaa tai matkakorvauksia, mutta työvuorossa olijoille tarjotaan kyllä kahvit – ja tietenkin munkit.
Munkit ovat maineensa veroisia, eli herkullisia, hän sanoo. Ruokahuollon ammattilaisena hän muistuttaa, että ei ihme, sillä niiden taikina esimerkiksi tehdään paikan päällä.
Sisarille järjestetään myös matkoja ja retkiä, joilla hän on tykännyt olla mukana.
– Niissä on aina opastus ja olemme päässeet paikkoihin, joihin siviilit eivät muuten ehkä pääse. On ollut mielenkiintoista ja jotenkin rikastuttavaa.
Sotilaskodissa tehtävien vuorojen lisäksi sotilaskoti vie palvelujaan joskus esimerkiksi tapahtumiin, kuten Okraan, jossa Anneli Niemeläkin on ollut munkkeja paistamassa kenttäleipomossa.
– Antoisaa, hän valitsee sanaksi kuvaamaan työtä vapaaehtoisena sotilaskotisisarena.
Paljon muutakin vapaaehtoistyötä on olemassa, hän tietää ja sanoo kyllä muutakin vilkuilleensa.
– Tämä on juuri minulle sopivaa vapaaehtoistyötä, hän kuitenkin sanoo.
Sotilaskotiyhdistykset tekevät yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa ja isänmaan puolustaminen on tärkeä asia, mutta se ei ole se asia, jonka vuoksi juuri sotilaskotisisaruus tuntuu omalta.
Onko sotkussa edelleen sama tunnelma kuin silloin lapsena?
– Kyllä, kyllä siinä on sama tunnelma, Anneli Niemelä sanoo vähän aikaa pohdittuaan.
Lämmin ailahdus käy sydämessä, kun sotilaskotiin astuu sisarten vihreässä värissä.
FAKTA
Säkylän sotilaskotiyhdistys
Porin prikaati muutti Säkylään vuonna 1963, jolloin paikkakunnalle perustettiin uusi
sotilaskotiyhdistys. Sen ylläpitämä sotilaskoti palvelee varusmiehiä, prikaatin henkilökuntaa ja kertausharjoituksissa käyviä reserviläisiä.
Sotilaskodin tehtävä on toimia kodinomaisena rentoutumispaikkana varuskunnan arjessa.
Vapaa-ajallaan varusmiehet voivat oleskella sotilaskodissa, nauttia kahvilan ja myymälän
antimista, käyttää kirjaston palveluja, pelata erilaisia pelejä, harrastaa musisointia
musiikkihuoneessa, tavata läheisiään ja palvelustovereitaan kasarmin ulkopuolella.
Suomen kansalainen voi liittyä yhdistykseen 16-vuotiaana. ja Säkyläänkin hiljattain perustettuun nuorisojaostoon jo 10-vuotiaana.
Sotilaskotijärjestö on Suomen vanhin, vuodesta 1918 yhtäjaksoisesti toiminut,
vapaaehtoisuuteen perustuva maanpuolustusjärjestö, johon kuuluu 36
sotilaskotiyhdistystä.
Valtakunnallisesti on sovittu yhteistyökumppanuudesta Puolustusvoimien ja
sotilaskotijärjestön kesken niin normaali- kuin poikkeusoloissa.
Suomen kansalainen voi liittyä yhdistykseen 16-vuotiaana ja nuorisojaostoon jo 10-vuotiaana. Myös Säkylän sotilaskotiyhdistykselle on hiljattain perustettu oma nuorisojaosto.
Lähde: Säkylän sotilaskotiyhdistys