Oivaa symboliikkaa – kaksi puuta ovat kasvamassa koulun seinän maalauksessa kohti tosiaan ja niitä yhdistää nauha, jossa olevien lippujen kirjaimista tulee sana Oripään koulu.
Muraalin ovat ahkeroineet koulun kerhossa ukrainalaiset Anastasia , Valeria , Dasha , Veronika , Julia ja myös Rosa on osallistunut kerhoon.
Kerhoa vetänyt opettaja Hanna Lamminen kiittelee, että kerholaiset ovat niin taiteellisia, hyviä maalaamaan ja piirtämään. Kerhoon kysyttiin kyllä kuulemma ihan kaikkia ja kaikki, jotka halusivat tulla, saivat tulla mukaan.
– Kännykästähän te vaan haitte kuvia ja otitte niistä mallia, hän sanoo ja oppilaat hymyilevät vastaukseksi.
Sanattoman kielen lisäksi muuta yhteistä kieltä on opeteltu kerhossakin ja opettajan ja oppilaiden välillä sinkoilevat sanat niin suomeksi kuin ukrainaksi.
– Ei ollut vaikea, taitelijat sanovat työstään, mutta eivät vielä tiedä maalaavatko vielä jotakin.
– Ehkä Riihikoskella, Dasha pohtii.
Oppilaat kun siirtyvät Oripäästä syksyksi seitsemännelle luokalle Pöytyälle.
Monen metrin kokoinen työ tehtiin viitenä torstaina ja kolme tuntia kerrallaan, mutta maalaukseen on osallistettu myös koulun muita oppilaita. Nyt puut kukkivat, kun on kevät ja kukkia onkin kaikissa väreissä tehty luokissa ja kiinnitetty maalauksen puiden oksille.
– Muina vuodenaikoina puihin voidaan kiinnittää jotain muuta, Hanna Lamminen sanoo.
Maalauksesta löytyy puita ja lintuja, sekä kissa, joka tyttöjen mielestä näytti hyvältä juuri siinä, mihin se päätyi.
Haikara puolestaan on tehnyt toiseen puuhun pesän. Vielä sillä ei näy pesässä haudottavana munaa tai poikasia, mutta ehkä joskus vielä näkyy, voi katsoja miettiä – ja toivoa.
Nuoret kertovat halunneensa maalaukseen nimenomaan haikaran.
Se on Ukrainassa tärkeä lintu, kansallislintu, he sanovat.
Haikaran uskotaan tuottavan onnea, ja haikara ja koko maalaus kertoo myös muusta kuin maalaajistaan, tytöt sanovat.
– Puu kasvattaa muistoja tapahtumista. Se on tehty muistoksi meitä ja muistuttaa siitä, miksi ukrainalaiset olivat täällä.