Monenlaista tyytymättömyyttä on ollut aistittavissa ihmisissä jo aiemminkin kuin vaalien alla. Osin varmasti koronan, osin Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan takia ja varmasti myös inflaation ja energiakriisin vuoksi. Kun vaalikeskusteluissa koko yhteiskuntaa ja kansalaisia oikein pöyhittiin, niin sittenkös vasta kaikkea korjattavaa löytyi.
Kovin vähän kuulosti olevan kiitettävää Suomessa ja meissä ihmisissä, vaikka sopivasti vaalienalusaikaan osui taas Suomen päätyminen maailman onnellisimmaksikin – jo kuudetta kertaa peräkkäin. Sehän ei mittaa onnen kokemusta, vaan perustuu bruttokansantuotteen ja esimerkiksi elinajanodotteen vertailuun.
Kun oikein vikoja tuodaan esiin, kylvetään epäluottamusta meihin ja muihin. Ongelmia ei tietenkään saa lakaista maton allekaan, mutta epäluottamuksesta voi olla pitkä matka yhteistyöhön.
Aina vaaleissa tasapainoillaan sen kanssa, miten osoitetaan epäkohtia kolauttamatta hengiltä kuitenkaan tulevaisuudenuskoa.
Se on nimittäin näyttänyt olevan kortilla, etenkin nuorilla. Vaalipuhe on vielä helppoa tulevaisuudenuskon ylläpitoon verrattuna.