– On, päivä on historiallinen, ehdottomasti. Jäsenyys on hieno juttu, Taina Mäkelä ja Kimmo Pitkäranta sanovat kauppareissullaan muutamaa tuntia ennen kuin ulkoministeri Pekka Haavisto luovutti Washingtonissa Suomen liittymisasiakirjan ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja muun muassa puolustusministeri Antti Kaikkonen seurasivat Naton päämajassa Brysselissä, kun Suomen lippu nousi muiden Nato-maiden lippujen rinnalle.
Taina Mäkelän ja Kimo Pitkärannan mielestä jäsenyys tuo Suomelle turvallisuutta, se on Suomelle turvatakuu.
– Asiat ovat Suomessa hyvin, he muistuttavat, mutta toteavat myös, että naapuri on arvaamaton.
Kimmo Pitkäranta sanoo jo pitkään asennoituneensa niin, että liittyminen on vain ajan kysymys.
– Mistä muualta lisäturvaa saisi kuin Natosta.
Muitakin liittoja toki on ja niissäkin Suomi on mukana, hän tietää.
– Itse täytyy kuitenkin puolustus hoitaa. Loppukädessä Natosta tulee apua.
Suomesta he toivovat neutraalia Nato-jäsentä.
– Ei ydinaseita välttämättä tänne.
Jäsenyys ei heidän mielestään ehkä tule liiemmin seudulla näkymään edes Porin prikaatin läheisyyden vuoksi.
– Harjoituksia tulee varmaan enemmän, ovathan ne nyt jo lisääntyneet.
Auralainen Seija Saari ja köyliöläinen Martti Hyötilä ovat molemmat sotaveteraanien lapsia, ja sen vuoksi Natoon liittymisen päivässä oli heidän mielestään aivan oma merkityksensä.
Samalla kun päivässä oli tietynlaista iloa, varsinaisesti iloitsemiseen ei tee mieli ryhtyä.
– Vakavasti tämä täytyy ottaa. Maailmantilanne on vakava.
– Pakko Natoon oli tavallaan mennä, turvallisuuden takia, he toteavat ja Seija Saari lisää, että toivon mukaan saadaan turvallisuus.
– Sitähän se Naton viides artikla tarkoittaa.
Paljon Natosta on puhuttu, mutta aiemmin ei ole uskallettu mennä, Seija Saari toteaa.
– Presidentti Koivisto ei sitä halunnut. Venäjän presidentti Jeltsin olisi antanut liittyä. No ei kai se ollut niin yksinkertaista, hän pohtii, mutta sanoo, että silloin olisi tarvinnut mennä kun Viro ja moni muu maa meni (2004).
Suomalaisten Nato-kantojen muuttuminen ei tullut heille yllätyksenä.
– Selvä se oli, kun sota Ukrainassa alkoi.
Suomi on heidän mielestään erityisasemassa Euroopassa ja Natossa.
– Ensimmäisiä kun ollaan, he viittaavat Suomen pitkään itärajaan.
Siitä mihin jäsenyys velvoittaa, ei ole paljon puhuttu, Seija Saari huomauttaa.
– Sitä se tietää, että osallistua pitää erilaisiin operaatioihin.
– Hyvä asia jäsenyys on. Kun on sotaa tuossa lähellä, niin on turvaa, jos jotain tapahtuu, Seija Keskinen pohtii, mutta lisää, että toivottavasti ei tapahdu ja toivottavasti ei tarvita apuja.
– Ei olisi uskonut, että tulee tämä päivä.
Prosessin nopeus oli yllätys – kaikki kävi kuitenkin äkkiä.
– Ei tämä muuta elämää.
Tiia Virtanen Oripäästä miettii, että varmaan päivä on historiallinen.
– Tilanne on kuitenkin tämä, että sota on vaarallisen lähellä. Aiemmin en ehkä olisi ollut Naton puolella, mutta tänä päivänä tilanne on eri.
Hän toteaa, että aiemmin hänellä ei ollut vahvaa mielipidettä Natosta, kun Suomi ja naapurimaa Ruotsi myös olivat puolueettomia.
– Enää ei ehkä voi olla puolueeton. On tosiasia, että Euroopassa soditaan ja vielä näin lähellä meitä.
Hän ei ollut ajatellut, että sota Ukrainassa alkaisi, vaan että keskustelemalla tilanne selviäisi.
– Ei se sitten niin mennyt.
Sota on monella ehkä herättänyt pelon, jota ei ole Suomessa tarvinnut pitkiin aikoihin tuntea.
– Asia on muuttunut konkreettiseksi, hän sanoo ja viittaa myös Ukrainasta tulleisiin pakolaisiin, joita Loimaan seudulla näemme koko ajan.
Nato antaa hänen mielestään Suomelle yhteistyön voimaa.
– Yhteistyö on aina hyvästä, myös tällaisissa asioissa, mutta tietenkin itsenäistä puolustusta tarvitaan.
Aika näyttää, tarvitaanko jäsenyyttä ja Natoa.
– Toivotaan, ettei tarvittaisi.