Loimaa/Heimolinna
Kalle Rajala
Loimaan Metsämaan Maa- ja kotitalouden keskusseura juhli perjantaina jäsenyhdistyksiensä kanssa viidettäkymmenettä Runtupäivää. Samalla julkaistiin Loimet maasta, kuteet kotoa -historiikki, jota kuvaillaan moniulotteiseksi maaseudun naisten kirjaksi.
Tänä vuonna juhlistetaan myös valtakunnallisen Maa ja kotitalousnaisten järjestön 90-vuotisjuhlaa, joten juhlan aihetta oli niin paikallisista kuin maanlaajuisistakin vinkkeleistä.
Runtupäivät ovat loimaalainen erikoisuus, se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1973. Alun perin runtu on tarkoittanut yleistä vapaapäivää, ja sen kunniaksi Loimaalla muodostettiin perinne kokoontua yhteen virkistäytymään.
– Runtupäivien osallistujamäärä riippuu paljon esiintyjistä ja näyttelyistä. Yleensä paikalla on ollut 60–70 ihmistä, parhailla kerroilla reilusti toista sataa, tilaisuuden juontajana toiminut Orisuon Maa- ja kotitalousnaisten sihteeri Tarja Kiviniemi kertoi.
Viime vuonna Runtupäivät yhdistettiin Maa- ja kotitalousnaisten valtakunnallisen Impin päivän kanssa varmuuden varalta, sillä kaksi edellistä vuotta tilaisuuksien järjestäminen oli ollut lähes täysin jäissä. Tänä vuonna palattiin jälleen normaaliin, ja Heimolinnaan saapui runsaasti eri jäsenyhdistysten naisia.
Juhlan kohokohtana ollut historiikki on vaikuttava työnäyte. Yli 450-sivuiseen kirjaan on sisällytetty noin 500 kuvaa, jotka kulkivat valtaosin Karoliina Kirvelän työpöydän kautta. Kirjan kirjoittajana toimi kotiseutuneuvos Raija Kouri, joka omien sanojensa mukaan ”poikkesi yhdistyksen tontille” jo kootessaan Loimaan Pienviljelijäyhdistyksen historiaa kansien väliin.
– Nyt voi sanoa, että kirjan kanssa onnistuttiin hienosti. Kouri on tehnyt aivan valtavan työn, Kiviniemi kiittelee ja mainitsee itse kirjailijan lisäksi useita henkilöitä, joita ilman kirjan valmistuminen ei olisi ollut mahdollista.
Loimet maasta, kuteet kotoa koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen osa tarkastelee Loimaan seudun ja samalla koko Suomen maaseudun kehitystä ja naisen, emännän, asemaa historiassa.
Toinen osa esittelee Loimaan–Metsämaan Maa- ja kotitalouden keskusseuran nykyiset ja entiset jäsenseurat.
– Kaukaa viisaana olin työtä alettaessa todennut, että se onnistuu vain, jos yhdistykset ovat aktiivisesti mukana. Sanoin, etten varmaan eläisi niin kauaa, että saisin yksin kerätyksi kaikkien jäsenyhdistysten historiat kokoon. Joten tämä työ jäisi pitkälti yhdistyksille, kirjailija Raija Kouri kertoi juhlapuheessaan.
Kourin toteamus on helppo uskoa todeksi, sillä keskusseuralla on toiminnassa olevia jäsenyhdistyksiä kahdeksan. Lisäksi historia kirjoitettiin kolmen jo toimintansa lopettaneen jäsenyhdistyksen osalta.
Työn edetessä Kouri huomasi, ettei hänen tarvinnut puuttua yhdistysten historiaurakkaan, vaan lopulta jokainen yhdistys sekä kokosi että kirjoitti oman historiansa.
– Mitään valmista kaavaa en suostunut antamaan. Se osoittautui lukijoiden kannalta erittäin hyväksi ratkaisuksi, sillä nyt tulevat esiin kunkin yhdistyksen omat painotukset ja tärkeiksi koetut asiat.
Kirjan kolmas osa alkaa vuonna 1970 keskusseuran perustamisesta. Maa- ja kotitalousnaisia kuvaa yhteisöllisyys ja yhteinen toiminta nousi kirjankin otsikoihin: liikuntaa, harrastuksia, perinteiden vaalimista, suhdetoimintaa, myyjäisiä, messuja, juhlia ja monia muita aktiviteetteja järjestettiin ja vietettiin yhdessä.